Onni matkassa

'Kyllähän sitä tuolasela patikalla vettä männöö' totesi maatalon emäntä kun kävin pyytämässä juomavettä. Ihmisten puheesta kuuli jo, että olin vaihtanut maakuntaa. Samalla edessä olisi järvisuomi. Eli miljoona mökkiä siellä täällä, eikä oikein mitää järkevää reittiä. Mutta ei tässä mitään kiirettä ollut. Senkun kävelee vaan ja joka päivä herää uudesta paikasta. Patikka jatkui siis Mikkelin seudulle. Valitsin yöpaikaksi laavun Otavan kirkkokiviltä. Helvetin isot siirtolohkareet tekivät makeen tunnelin laavulle tultaessa. Kivet kohosi toistakymmentä metriä ja niiden väliin pääs kiipeämään.  Muistan tuon yön olleen ihan älyttömän kylmä. Keskellä heinäkuuta tarttis talvimakuupussia! Myös suurten lohkareiden ja paksun kuusikon varjo viilensi ilimaa.  Aamulla suurista kuusista tippui paljon käpyjä ja sain aamukahvilla kunnon pommituksen niskaan!  Googlettelin yleisiä saunoja tai uimahalleja Mikkelistä, mutta ne on kaikki kesällä kiinni! Abceella kahvilla ilmo

Jos ekat 10 päivää reissusta meni hyvin, niin samaa ei voi sanoa seuraavista muutamasta sateisesta päivästä välipäivän jälkeen.  Hyvin levätyn ja kuositetun Hämptönin loman jälkeen lähin pitkin kymppitien laitaa ja siitä maalaisteitä kohti Evoa. Sää oli iha okei, mutta sateen merkkejä oli ilmassa. Katoin kartalta, että Lammille pääsisi pikkuteitä, jos menisi maastossa muutama sata metriä, jossain metsäteiden, avohakkuiden ja pöpelikköjen välissä. Toivoin tietty, että juuri se kohta olisi avaraa kuusimetsää tai vastaavaa. Se oli tietenkin sitten sitä pöpelikköä. Vastaan tuli myös odotettua isompi oja. Fiksuna kaverina kelasin heittää mun just täydennetyn rinkan eka toiselle puolelle. No se tietenkin keikahti siellä vastarannalla siihen ojaan. Oja ei ollut onneksi syvä. Nolona nostin rinkan mudasta ja jatkoin. Matkalla oli pikkulintuja, varmaan just loikkinu pesästä. Siinä ne kökötti tiellä, melkein astuin päälle. Vaikee kertoo mitä ne oli kun ne oli sellaisia pikkuisia ru

Heräsin juhannuspäivänä lohjajärven rannalta Liessaaren laavun vierestä. Liftausreissu Hämeestä onnistui odotuksia paremmin: en joutunu venaa 10 minuuttia kauempaa mitään kyytiä. Kaikki kyyditsijät olivat super rentoja ja ottivat mieluusti matkaan. Oli siinä sekin puoli etten kuulemma näyttänyt täysin pummilta. Reippaan ja iloisen näköinen olinkin. Seuraavat kuukaudet olisi tarkoitus viettää reissun päällä. Ja vaeltaa Suomen halki. Samaa ei oikein voinut sanoa päivän päätyttyä. Tiesin toki, että minun täytyisi ennen Suomen eteläisimmästä kärjestä lähtemistä päästä itse sinne eteläisimpään kärkeen. Olin jotenkin niin vitun tohkeissani, että jäin ensinäkin kyydistä Hangon keskustasta, mistä on jo jonkin matkaa. Lisäksi olin Lohjalla mukamas fiksuna kävellyt jo valmiiksi melkein 7km hyvälle liftauspaikalle Liessaaresta. Oli jotenkin surkuhupaisaa myös se, että olin reissuvalmisteluissa onnistunut saamaan haavan sormeeni. Unohdin myös laittaa ohuet tuplasukat ja vaellusp