Työttömän elämää
Kelataan kuukausi taaksepäin. Tunturi oli täysin autioitunut. Oli todella hämmentävää tsiigaa täydellisessä kuosissa olevia rinteitä ja latuja auringonpaisteessa, eikä mestoilla ollut ketään! Matkailu loppui kutakuinkin kuin seinään. Meillä oli onneksi jo kausi suhteellisen lopussa. Mitä työtön opas tekee? No tietenkin retkeilee. Nyt sitä aikaa oli niin perhanasti niin mitäs sitä muuta tekisikään. Somessakin oikeen yllytettiin lähtemään lähiretkelle. Täällä pohjoisessa ollaan vielä aika perhanan onnekkaita näiden mestojen puolesta. Vielä kerettiin riisin alussa kävästä haistelemassa länsi-lapin ilmojakin. Sen jälkeen on tullu tehtyä vaikka minkälaista lähiretkeä lumikengin, suksilla, mönkijällä, suksilla ja mönkijällä, suksilla ja koiralla, lumikengin lauta kainalossa, suksilla lauta selässä tai ihan vaan lauta kainalossa tuohon lähimmälle mäelle. Vaihtoehtoja on monia ja lunta on riittänyt. Käytiin myös katsomassa Pyhätuntureita vähän uudesta suunnasta, etel