#Eräonni


Kiljava ja opintojen alku

26.9.2018

Kiljavan opisto sijaitsee Sääksjärven rannalla Nurmijärvellä. Opisto on rakennettu pienen harjun päälle, näkymät kristallinkirkkaalle lähdeperäiselle Sääksjärvelle on huikeat. Maantieteellisesti ollaan järvisuomen eteläpuolella, salpausselällä, missä tie 25 vie Mäntsälästä Hankoon. Monien vesilintujen pysähdyspaikka, mutta ennenkaikkea järvellä näkyy soutajaa, melojaa, uimaria ja surffaajaa. Monet ulkoilureitit ja hieno luonto tekevät paikasta loistavan vapaa-ajan virkistyspaikan.

Sääksjärvi
                                                       
Meillä on hieno porukka täällä! 24 toivottavasti tulevaa eräopasta! Kaikilla yhteinen halu viettää enemmän aikaa luonnossa. Ja useimmilla tavoite saada uusi ammatti tai ammatinjatke. Tutkinnon nimi on siis erä- ja luonto-opas!

Ensimmäiset kaksi viikkoa harjoiteltiin ryhmätyöskentelyä ja käytiin EA-kurssi. Retkille suunnittelua ja erätaitoja, sekä opasharjoituksia. Paljon kaikenlaisia kursseja ja kortteja, sekä opittavaa matkailun alalta. Voi jessus sentään. Vaikka kaikenmaailman kurssit tuntuukin välillä turhilta, on hyvä, että me pidetään huolta ammattitaidosta ja koulutuksesta osana tätä meidän vielä suhtellisen hyvässä kondiksessa olevaa yhteiskuntaa.

Syyskuun puolella päästiin sitten jo melomaan! Ihan loistava viikko viillettää pitkin Sääksjärveä kajakeilla ja kanooteilla. Inkkarikanootit oli todella jees, melomishommat jäänee itsellä vähemmälle. Meikäläiselle riittää soutuvene ja virveli, jolla uistella.

Kalastukseen painottuva viikko jäi itseltä ohi, mutta itse osaan sen verran kalastuksesta, että jos sitä taitoa joskus tarvitsee niin kyllä sen ossaa! Edesmennyt Ukkini, joka minut on kalastamaan aikoinaan opettanut, kiteytti mielestäni kalastamisen(tai no miksei koko elämän) ydinajatuksen hyvin: "Hissuksee, älä hättäile!"

Muihin tähänastisiin lajeihin ja taitoihin opinnoissa ovat kuuluneet mm. perus erätaidot ja tulenteko, retken suunnittelu, jousiammunta ja frisbee golf, noin muutaman lempiaiheen mainitakseni!



SIPOONKORPI


Kantokääpä ja ihmisvaeltajia
                                                   
Finally some action!

Sitten päästiin viimein kunnolla vaeltaa. Tää on se mistä pidän kovasti. Se, että pääsee uusiin paikkoihin ja saa vaan mennä, on todella hyvä tunne!

Ensimmäisenä päivänä harjoiteltiin suunnistusta kompassin kanssa. Vaellus ei ollut kovin vaativa, mutta illalla leiripaikalla satoi aika paljon ja tuli kovia tuulenpuskia! Kenenkään teltat eivät lähteneet liitoon.
Eka yö oli kova ukkonen ja oltiin aika lähellä vantaan lähiöitä yötä. On jotenkin surrealistista olla kansallispuistossa teltassa yötä ja kuunnella Hakunilan öisiä ääniä :D

Tämä kallio ja hiidenkirnu on aika seksikkään näköinen

             
Aamulla riensimme jo varhain päivän noin 9 km vaellukselle, mutta eteen sattuikin EA-harjoitus! Oppaat ja EA-kussin opettajat olivatkin hädässä. Mulla ei ole vieläkään oikeen hajua, että mitä siinä oli tapahtunu, mutta joku räjähdys nuotiolla oli kyseessä. Siellä reilu parikymmentä opasopiskelijaa sähläsi menemään Sipoonkorven kupeessa. Ihan hyvin se meni. Ehkä meihin voi luottaa. Hyvin opettava harjoitus!

Ei olisi täydellisempää säätä voinut toivoa. Puolipilvinen ja suht kuiva sää siivitti meidät toiselle puolen koko puistoa, välillä poikettiin kansallispuiston alueelta. Oli hyvin opettavainen päivä kasvien ja sipoonkorven nähtävyyksien parissa. Hiidenkirnut, hienot kalliot, vanhat metsät. JESJESJES!!!
Illalla sitten kuultiin vähän tarinaa vanhasta torpasta ja eräoppaan ammatista. Suosittelen Sipoonkorpea ehdottomasti Helsingin alueen lähimatkailukohteeksi.

Violettiseitikki
                                                                 

MUSHROOMS!

Mikä maailma avautuikaan, kun tästä syksystä tulikin hyvä sienisyksy. En ole juurikaan sieniä harrastanut noin ihan vaan ruokasieninä, hehheh, harmikseni totesin, että tajuntaa laajentavien sienien jatkokurssi olisikin nykysuomessa laitonta. Noh, näillä mennään.

Kun me mennään porukalla metsässä ja aikataulu on tiukka, ei matkan etenemistä nopeuta yhtään se, kun joku huutaa perästä "SUPPIXIII!!!" ja taas löytyy lisää herkkuja metsästä. Suppikset ja mustatorvisienet ovat ehdottomasti tämänhetkisiä lempi ruokasieniä. Ja kun laittaa vaan pannulle
runsaan voin ja sipulin kanssa niin hyvä tulee aina!

Sienet on siitä kiinnostava osa kaikkea elävää, että ne ei kuulu kasvi- eikä eläinkuntaan. Ja ne on ollu osa evoluutiota ja biosfääriä satoja miljoonia vuosia hajottamassa kuolleita kasveja humukseen ja siitä taasen olleen osana elämän kiertokulkua. Sienirihmastot menee maan alla laajoilla alueilla, ja on yhteydessä kaikkeen. SIIS ihan kaikkeen. Kelatkaapa sitä! Sitten me vaan otetaan Sienten itiöemä, eli sen maan päällä oleva näkyvä osa ja syödään se. Ja katsotaan oliko se maukasta vai kuollaanko me siitä vaiko jotain aivan muuta.

Tai sitten vaan otetaan se sienikirja käteen ja opitaan!

Kahvia, kakkua ja perhosia


ÖTÖKÄT

Suomesta löytyy kymmeniä tuhansia eri selkärangattomia lajeja. Menisi koko elämä, jos ei toinenkin, jos niihin uppoutuisi. On kuitenkin ihan hyödyllistä tietää jotain ökkömönkiäisistä. Monien muiden eläinlajien, sekä nykyään ihmisenkin ruokana, mutta ennenkaikkea taas iso osa koko luonnon kiertokulkua hajottaen ja syöden kaikkea vielä pienempää. Miten moniulotteinen meidän maailma onkaan! Ötököiden maailma on ihan erilainen. Me ihmiset nähdään yleensä vaan just se mikä on meidän edessä, mutta kaikkialla avautuu aivan toisenlainen todellisuus. En mene nyt sen enempää maailmankaikkeuden moniulotteisuuteen, mutta jos luet tätä, niin mieti mitä kaikkea tapahtuukaan ja tekee sen mahdolliseksi että sä saat ruokaa ja olet elossa.
Jos ei esimerkiksi mitän pölyttäjiä olisi, ei kasvit lisääntyisi ja me ei pystyttäis kasvattamaan viljelykasveja. Me tarvitaan jokaista elämän mahdollistavaa otusta!


Meikä ja jousipyssy
                                                                     

LOPPU ON ALKU

Tästä tullaankin siihen, miksi tähän hommaan lähdin. On tietenkin hyvin mielenkiintoista, mitä kaikkea on ennen nykyaikaa tapahtunut. Ja on aivan huikeeta, mitä kaikkea ihmiset onkaan keksineet. Mutta kuitenkin, sen kaikkien niiden saavutusten perustana on se, että me ollaan osa luontoa. Entisajan ihminen on nähnyt ihan samoja luonnonilmiöitä ja elänyt ihan samalla planeetalla kuin mekin. Ne asiat ollaan vain nähty niin eri näkökulmasta, kuin nykyihmisen silmin. Tulen paneutumaan tähän entisaikojen luontosuhteeseen myöhemmin kun tämä blogi etenee.

Vaikka meillä on kaikkea nykyajan hienoja asioita ja keksintöjä, me silti ollaan osa maapalloa ja elämää, eikä sitä saa unohtaa. Meillä on vielä niin paljon opittavaa luonnosta ja maapallosta. On suorastaan mielenvikaista, etteikö me annettais enemmän arvoa niille asioille mitkä
saa aikaan sen, että meillä on happea mitä hengittää, ruokaa mitä syödä, vettä mitä juoda, maailmaa mitä ihastella ja sielunruokaa mielelle.
Me ollaan osa tätä luontoa haluttiin me tai ei. On hyvä ymmärtää mitä kaiken elämän takana on ja kunnioittaa tätä kaikkea missä me asutaan. Taide ja kulttuuri, kaikki se mitä me ollaan, on saanu alkunsa luonnosta.
En malta oppia lisää.

<3 Onni

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohjoisen tulia kanootilla

Suomi-vaelluksen katsaus

Suolta Pohjoiseen