Sisämaasta rannikolle

Kallahdenniemi


Seuraavana raportti päivästä, jolloin kävin mamman kanssa päiväretkellä Hämeenlinnan Ahvenistolla. Myöhemmin kävin erään hyvän ystävän kanssa
Helsingin Kallahdella. Hämäläisestä harjumaisemasta rannikon meren tuoksuun.

Ihmiset haluaa pitää vaan hauskaa. Eikö? Pilvisellä syysilmalla luontoon lähteminen ei kuulosta monen mielestä hauskalta. Se juttu kuitenkin luonnon kanssa, tai oikeastaan kaiken kanssa, on se, että ei kannata ottaa liian vakavasti. Lähdetäänkö retkelle? Ei sen tarvitse olla mikään vaikea juttu. Lähiluonnossakin vierailu on siistiä. Monille varmasti ihan tuttua käydä lenkillä tai marjassa lähimetsissä.
Itse olen viimeaikoina koittanut matkustella paljon. Lähellä. Monet yllättyisivät, mitä ihan viereltä  kotia voikaan löytyä!

Harju


AHVENISTO

Hämeenlinnassahan ei tunnetusti ole mitään muuta kuin hitaita hämäläisiä, joku tylsä linnake ja helvetin hitaita liikennevaloja.
Taas. Nopeasti katsottuna mestat näyttää tylsiltä. Mutta kun hetken jaksaa rauhassa paneutua asiaan, löytyykin silmien edestä uskomattomia paikkoja. Olen käynyt Hämeen seudulla Aulangon tornilla, Linnassa, Hakoisten linnavuorella, lukuisilla järvillä ja mennyt ilvesreittiä pitkin.
En ollut kuitenkaan ikinä käynyt Ahvenistolla. Siellähän piti olla vain joku moottoriurheiluun tarkoitettu rata ja mäkihyppytorni?

Syksyinen ruska näyttää psykedeelisen loistavalta kun ajellaan Ahveniston harjulle. Edessä avautuu köysirata flow-park, olympialaisten aikaan rakennettu maauimala, sekä sinisen kirkkaana loistava suppajärvi. Harju on kuin yksi iso suppa, eli jääkaudella jää on pysynyt soraharjun päällä, kunnes on sulanut ja jättänyt ison kuopan harjuun. En mene nyt enempää jääkauteen ja sen lukuisiin merkkeihin Suomen luonnossa.
Enivei, Ahvenistolla on tosi hyvät lenkkeilyreitit ja kaunis luonto. Luonnonuojelualueelle tultaessa vanhat metsät peittävät suhteellisen korkean harjun. On kiva kiivetä ylös ja tsiigata mäkihyppytornia ja toisella puolella olevaa järveä.
Alas harjulta tultaessa syksyn oranssinen sekametsä muuttuu vanhaksi kuusimetsäksi. Puut ovat tosi korkeita. Tulee jotenkin aina hyvä fiilis, kun näkee etelässä korkeita vanhoja puita. Varikset huutaa ja tappelee metsässä. On jotenkin tosi karun siistiä!

Takaisin järvelle tultaessa matkalla on lukuisia lehtipuita. Haapa ja sen punainen puuttuu. Menen rantaan ja otan pari aika mässyä kuvaa tyynestä järvestä, johon syksyinen metsä harjulla peilaa. Yksi hienoimpia näkyjä vähän aikaan. Silmäkarkkia.

Peili


Täällä täytyy vierailla joka vuodenajalla! Kehotan käymään luonnossa vaikka olisi paska sää. Siinä ainakin rauhoittuu kunnolla, kun ei ketään muuta ihmistä tule vastaan. Ja muutenkin, voi vaan rauhassa tarkastella ympäristöä. Sade ja usva luovat todella siistin tunnelman. Ja niissä on jotain rauhoittavaa.
Ahvenistolatkin muuten löytyy kota, jota voi taukoeväiden nauttimiseen käyttää!

KALLAHTI

Hurautin frendille kahville stadiin. Päätettiin sitten käydä koiranpennun kanssa tsekkaamassa vuokin kallahti! Kuuleman mukaan luonto on upeaa. Aurinko paistaa ja körötellään mäntymetsäisellä harjulla, molemmilla rannoilla näkyy itämeri. Alueella on luonnonsuojelukohteita, mutta pidemmälle mentäessä muutamia rakennustyömaita. Aikas helmet paikat taloille!
Kallahden-niemi on kaunista vanhaa mäntymetsäistä luontoa meren äärellä. Niemen päästä löytyy upea rantaniitty. Ja siitä vielä aivan kärjessä kuningatar-niminen paikka, jonne suuntasimme.

Puppe


Uimaranta näytti hienolta syksyisessä auringonpaisteessa. Täällä näkee varmasti paljon vesilintuja! Olisi pitänyt ottaa kiikarit mukaan!
Rannalta lähtevää reittiä niemenkärjelle koristavat vanhat männyt kuin porttina toiseen maailmaan. Rantaniitylle tultaessa fiilis on kuin olisi jossain aivan erämaassa, mutta olemme aivan stadin kupeessa. Kaislikossa suhisee!



Aivan niemen kärjessä avautuu huikea näkymä avomerelle. Kaksi kyhmyjoutsenta tervehtii meitä rantakallioilla. Meri tuoksuu. Hetken merelle jumitettuani toteamme valonajan käyvän sen verran vähiin, että päätämme jatkaa rantaa pitkin takaisin.

Kyhmyjoutsenet ja retkeilijä



Hauveli jahtailee pikkulintuja pusikoissa. Täälläkään ei ole paljoa ihmisiä, muutama koiranulkoiluttaja tulee vastaan.

Paikka oli myös yllättävän roskaton, yleensä Helsingin edustalla olevissa retkeilypaikoissa näkee roskaa. Ei tarvinnut keräillä pois!


Mikä näiden mökkien tarina on?

'
Taas yksi hieno paikka tiedossa! Lähiluontomatkailu kunniaan! Ottakaa frendinne, eväänne, autonne, botskinne tai fillarinne ja suhauttakaa ihmeessä kaupunkinne niihin paikkoihin, missä ette ole käyneet. Ei tarvitse edes katsoa retkipaikasta yms. vaan retkikartta.fi tai muu kartta nenän eteen, ja sieltä etsimään niitä lähellä olevia luonnonpuistoja ja virkistysalueita taikka ihan vaan mielenkiintoisen näköisiä kohteita. Sekä opettelmaan kartanlukutaitoa.

Palaan kesällä kallahdenniemeen tutustumaan vähän tarkemmin tähän paikkaan kiikareiden ja eväiden kera :)

Menkää ulos!

<3 Onni

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohjoisen tulia kanootilla

Suomi-vaelluksen katsaus

Suolta Pohjoiseen