Onni matkassa

Ne hyytävät, hiljaiset ja pimeät talviaamut kun riensin aamuavantoon on vaihtuneet kirkkaisiin, lintujen konsertin säestämiin aamuihin. Enää ei ole järvellä jäätäkään, aallot saavat mennä vapaasti. Aamuavanto on vaihtunut aamu-uinniksi. Toisaalta niinkuin joka kevät, tää siitepöly koittaa tappaa mut. Kaikki muuttolinnut, valoisuus ja kohmeesta herääminen on ihan jees, mutta silti kevät ei oo ihan mun lemppari vuodenaika. Siite - ja katupöly saa ulkona käymisen vaikeammaksi. Otan mielummin räntäsateen lokakuisessa metsässä kuin kävelyn Helsingin puistoissa tähän aikaan vuodesta. Vappunakaan ei voi mennä ulos. Jos onnistuu viettämään vapun niin, ettei kukaan oksenna sun päälle, niin voi olla aivan varma, että siitepöly vie vielä viimeisetkin hengenvedot kun koitat olla mukamas super terveellinen ja mennä lenkille, silloin kun kaikki muut juhlivat kevättä. Käytännössä ei voi siis tehdä mitään muuta kuin istua sisällä ja kirjoittaa. Toisaalta ihan hyvä, koska se on jäänyt

Vamos chicos! Vamos ala playa! Vamos ala suo! Andale andale jiihaa! Tällä viikolla saattoi kuulla jotain tälläisiä kiljaisuja Pohjois-Karjalan Patvinsuolla. Suksittiin nimittäin suolle koko konkkaronkka. Viiden päivän vaeltaminen suolla suksilla tuntui aluksi tosi vieraalta, vaikka oltiinkin harjoiteltu pariin otteeseen talviretkeilyä. Mutta täytyy kertoa, että olipahan kivaa! Meille sattui niin uskomattomat säät ja porukka oli ihan mukavaa. Tai siis tarkoitan, että meidän porukasta kukaan ei oo ainakaa ihan täysi mulukku. Savupirtti Noei vaa! Meil on ihan super porukka! Jengi alkaa olemaan jo hyviä porukassa retkeillessä. Tai ainakin itse koen, että on oppinut hurjan paljon asioita tänä talvena. Vaeltaminen on iisii kun on kunnon suunnitelmat ja valmistautumiset. Kantohanget ja auringonpaiste sai homman luistamaan aika pirun hyvin. Niinkin hyvin, että retken jälkeen oli itse kullakin hyvän fiiliksen lisäksi punainen feissi.  Tuntui todella kevyeltä mennä a