Valoa kansalle joka pimeässä häärää

tammikuuta 20, 2020

No kylläpäs se taas kuukausi hurahti. Paljon on tekemistä riittänyt. Joulunaika ja vuosikymmenen vaihto meni työkiireissä. Pitkät pyhät mahdollisti monille pitkät lomat, joten vieraita täällä riitti! Ei se mitään. Sillon pitää takoa kun hehkuu.

Enivei. Nyt on ollut hieman enemmän aikaa muuhunkin touhuiluun. Ongelma siinä, että koittaa tehdä harrastuksista ammatin on se, että niitä harrastuksia tulee kokoajan lisää. Miten sitten hyödyntää kaikki aika niin hyvin kuin mahdollista? Päivään mahtuu tietty määrä tunteja ja siitä ei mihinkään pääse. Jossain vaiheessa pitäisi vielä levätäkin! Jostain muusta se pitää aina verottaa pois. Nyt olen verottanut aikaa kirjoittamiselta. Vielä kun vähentäisi enemmän tuota näytöllä roikkumista, niin saisi säästettyä aikaa ja virtaa.

Pitäisi kysyä asiaa varmaan joiltakin Aasiasta matkaavilta. Heidän matkanjohtajansa ovat kyllä välillä maksimoineet ajankäytön vähän liiankin hyvin. Tai oikeastaan heillä ei ole ollut levolle juurikaan aikaa reissuillaan. Niin moneen aktiviteettiin pitää päästä lyhyessä ajassa.

Aivan kuten Suomalainen turisti Aasian kuumuudessa punaisena ja hiestä märkänä aiheuttaa joissakin paikallisissa hilpeyttä, aiheuttaa välillä Lapissa matkaava omat hilpeytensä. Mutta saako pariksi yöksi farkut ja ohut syystakki päällänsä tuleville revontulituristeille nauraa? Joskus tuntuu, että jotkut reissaajat ovat aika välinpitämättömiä siitä, mihin paikkaan ovat tulossa. Missä sanonta "maassa maan tavalla"? Toisaalta kun miettii jotain kännisiä Eurooppalaisia Aasian rannoilla niin kyllä se menee puolin ja toisin.

Mutta kyllä se nyt perhana pistää naurattamaan kun liuta japanilaisa tulee innoissaan kertomaan, miten hyviä paikalliset juotavat jugurtit ovat, heiluttaen iloisesti kädessään jotain floran vaniljakastiketta. Tai kun nuoret mimmit tarpovat farkuissa puolimetriseen hankeen ottamaan sitä täydellistä instakuvaa!

Olisi hyvä aina muistuttaa, että meillä on täällä pohjolassa paljon kullanarvoista, mikä antaa meille vetovoimaa matkailuun. Tää menee ihan kaikille Suomalaisillekin. Nimittäin hiihto, lumikenkä, moottorikelkka, maastopyörä ja vaellusreittien laajuus puhumattakaan niihin kuuluvista nuotio- ja laavupaikoista, sekä tuvista. Lisäksi ihmetystä aiheuttaa se miten paljon lääniä täällä onkaan. Jotkut vuokraa mökkejä ihan tarkoituksella tuolta keskeltä korpea, kaukana keskuksista. Myös aivan kunnon Suomalaista saunaa järven jäällä ollaan kysytty useampaan otteeseen. (Vink vink, pyhän yrittäjät). Kun täällä ei sellaista yleistä puulämmitteistä minikylpylää järven rannalla ole.

Eli ei kaikki ole vain igluja, poroja ja reposia. Se luonnon rauha on ja tulee olemaan niin paljon arvokkaampaa kuin sellu tai kupari.

No. Mitäs sitten kun sen päivittäisen ajankäytön on saanut optimoitua sen relaamisen ja työn välillä. Mieli ja sielu pitää ruokkia myös harrastuksilla. Onneksi tätä on auttanut aivan jumalaton määrä puuteria mitä ollaan tänne saatu. Päästiin tuosa männäviikolla kunnolla takamaastoon laskemaan!