Lapin vuodenajat



Koko kevät oli yhtä sekavaa tapahtumien sarjaa jonka aikana itse kukin koki pelkoa, huolta, masennusta ja saamattomuutta. Hirveän paljon jäi tekemättä asioita, mutta sitäkin enemmän myös tapahtui. Varmasti kaikki ovat jossain vaiheessa taistelleet sellaisen huolen ja tietämättömyyden kanssa. Että mitäköhän seuraavaksi? Mutta ei asioita voi aina suunnitella etukäteen. Pitää vain ottaa ne vastaan sellaisina kuin ovat ja suhtautua parhaansa mukaan. Itse ei ole tullut kirjoitettua pitkään aikaan, mutta nyt oli jo korkea aika avata sanainen arkku.

Toukokuussa lunta vielä paljon, mutta myös auringonvaloa!

Miksen sitten ole kirjoittanut pitkään aikaan? Yksinkertaisesti sanottuna ei vaan vittu kiinnostanut. Mulla meni kevät itseasiassa tosi hyvin erilaisine laskureissuineen ja retkineen. Päätin jäädä Lappiin pidemmäksi aikaa, kun sain tästä Pyhä-Luoston puistosta töitä metsähallitukselta. Kaikenkaikkiaan elämä on ollut yhtä luonnon kanssa elämistä ja sen tarkkailua, sekä eri harrastuksia. Vetelin longboardilla pitkin pyhän ja pyhäjärven teitä. Osuin melkein pelästyneisiin poroihinkin. Lienevätkö koskaan nähneet laudan päällä kulkevaa ihmeistä.



Keväällä oli vielä paljon lunta tunturissa. Toukokuun alussa satoi vielä uuttakin! Kävelin lähes joka päivä ainakin kerran ylös tunturiin ja laskin alas. Pääsin jopa surffaamaan puuteria toukokuussa!


1.6.2020


Kesäkuussakin laskettiin vielä. Mutta sitten kaikki suli ja nopeaa. Kevät kesti täällä kaksi viikkoa. Oli suuret tulvat ja suppailtiin pyhäjärvellä ja joella. Tulvan valtaama koivikko loi hienon tunnelman, kun liuttiin suppilaidoilla pitkin jokea. Viereinen metsä oli veden valtaama. Se oli, kuin olisi liitänyt vetten päällä seisaalteen metsässä. Käsittämätöntä.

Pyhäjoki

Sitten luonto puhkesi vehreyteensä ja kukkaloistoonsa. Aivan kuin se kaikki olisi tapahtunut vain muutamassa päivässä. Lapissa kaikki kukkii yhtäaikaa. Kasvukausi on niin lyhyt, että jokainen kasvi repeää loistoonsa silloin kun valoa ja lämpöä riittää.

Sielikkö

Sitähän on kyllä riittänyt kesäkuussa. Oli vähän liiankin hyvät ilmat. Vaellettu on toki. Valloitimme juhannusyönä soutajatunturin. Vähemmän tunnettu reitti täällä pyhällä, koska nyppylä ei ole kansallispuiston alueella, mutta aivan loistava paikka. Kantsii käydä soutajan päällä kirkkaana päivänä kesällä. Sairaan hienoja paikkoja ja koko puiston tunturijono näkyy sieltä käsin!



Valloitimme myös hoitokoira Tupsun kanssa kivitunturin tuolla vähän idempänä Savukoskella. Oli yllättävän hieno paikka! Aivan erilainen geologisesti kuin monet muut pohjoisen retkeilyalueet. Tunnelma on myös paljon erämaisempi etäisemmän sijaintinsa takia. Lämmin suositus.

Kivitunturi


Nyt kun olen ollut Lapissa kaikkina vuodenaikoina voin todeta sen olevan erittäin jees. Eri vuodenaikoja on kahdeksan ja niiden erot on niin rajuja, ettei ole kyllästynyt liikkumaan ulkona, kun harva se viikko tapahtuu jotain erilaista. Tulvasuppailujen ja perus kesäaktiviteettien jälkeen alkaakin jo marjankeruu. Siitä alkaa syksyn vaellukset ja kalastukset, sekä joillekin metsästykset. Eikä sitä fiilistä voita mikään, kun odottaa uutta talvea ja lunta tulevaksi.

Sitäpaitsi kaamos tuntuu aika hyvältä kaiken tämän valon jälkeen. Liika valo ja 24h suhina (ja ininä) alkaa pidemmän päälle ressaamaan.



Kävin tänään juoksemassa tuolla puiston poluilla. Lenkkimaisematkin on kyllä kohillaan täällä. Johtuiko upeista maisemista, aamulla luetusta pääministeristä kertovasta artikkelista, luonnon vehreydestä vaiko paikallisesta juomavedestä, mutta tuli älyttömän voimaantunut ja kirkas olo. Olo siitä, että uudet sukupolvet ottaa ohjat vähän jokaisessa asiassa yhteiskunassa. Asiat selvästi muuttuu radikaalisti nykyään, koska niiden on myös pakko. On aivan älyttömän siistiä ajatella, että kaikki nykyään elävät, on elänyt aivan erilaista elämää kuin KAIKKI aiemmat sukupolvet. Kaikilla, jotka nyt elää, on harteillaan kaikki se paha, mitä on aiemmin tapahtunut. Mutta on myös välineenä kaikki se hyvä, mitä on tähän maailmaan kehittynyt.

On aivan turha syytellä ketään kaikista niistä virheistä, mitä ihmiskunta on tehnyt. Kaikista vähiten niitä vanhempia sukupolvia ja valtaapitäviä. On aika vain mennä eteenpäin, eikä jäädä tuleen makaamaan niin sanotusti. Nuoremmilla ihmisillä on niin älytön voima käytettävissään. Nykyään on niin valtavasti tietoa asioista ja pystytään oppimaan yhteisössä kaikista niistä virheistä, mitä aikanaan on tehty, liittyivät ne sitten sotiin, ympäristön tuhoamiseen tai mihinkä tahansa muuhun, mikä ei ole ajanut yhteistä hyvää. Tuntuu siltä, että asioita ei enää ohjaa pelkästään uskomukset ja ahneus. Vaan tilalle tulee yhä enemmän tiede ja ymmärrys.



Ihmiskunta on pitkään vain ottanut. Kokoajan vain halunnut lisää ja lisää, näkemättä kaikkea sitä kauneutta, jossa se elää. Vieläkin tämä toki jatkuu, mutta kaikella on aikansa. Uskon todella, että maapallo tuottaa kaikille siellä asuville ja ahkerille ihmisille vaurautta, kunhan siitä pidetään hyvää huolta.



Taidan lähteä seuraavaksi kalaan. Olen koittanut aloittaa tätäkin harrastusta uudestaan. Toistaiseksi saaliksi on tullut vain yksi ahven, mutta pikkuhiljaa oppii kalastuksestakin enemmän ja taidot paranee. Sole vielä mithään!




/ Onni

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohjoisen tulia kanootilla

Suomi-vaelluksen katsaus

Suolta Pohjoiseen