Harjumaisema

Kammi on vieläkin pydessä


Hämeen harjumaisemissa seikkailu ja vanhojen pohdinta senkun jatkuu! Teimme parin yön hiihtovaelluksen Komion luonnonsuojelualueelle. Ensimmäinen etappi mentiin hyvinkin tuulisessa säässä. Puiden päälle kinostunut lumi tippui puuskien iskiessä oksiin. Alueella on paljon nuorta mäntymetsää ja lähialueet ovat täynnä hyvin nuorta metsätalousmetsää. Ohuet puut ja oksat katkeavat helposti kovissa tuulenpuuskissa varsinkin kun märkä lumi painaa niitä alaspäin ja taivuttaa rungot.

Fiilis olikin kuin jossain pommituksessa kun hiihdeltiin ladun vartta jonka reunalla puuterilumessa oli puista tippuvien lumipallojen ja oksien aiheuttamia kraatereita.

Oho

Letkassa mentiin ahkiot kiinni lantiovyössä. Suojakeli plus yksi. Lämmintä! Sitten kuului rasahdus. Katsoin taakse ja ohut mänty kaatui karavaanin väliin. Oltiin motissa. SUojaan!!

No eipä tuo karahka olisi kuin vähän sattunut. Jotkut isommat taipuneet ja puoliksi kaatuneet puut näyttivät suht tappavilta. Loputonta nuorta suoraa mäntymetsää katsoessaan tulee taas pohtineeksi näiden metsäpeltojen hyödyllisyyttä. Varoitus! Seuraavaksi hieman blastausta.

Ennen metsistä otettiin hyviä tukkipuita sieltä sun täältä. Jatkuvapeitteinen metsien kasvatus oli ihan normaalia. Vanhoja puita jätettiin tarkoituksella: Niiden kuoltua ja lahotessa syntyi paljon muuta elämää. Kaikki ne ravinteet joita se puu oli elämänsä aikana kerännyt, saivat aikaan yhä enemmän elämää! Kun on ötököitä, on myös lintuja. Kun on lintuja, on myös erilaisia siemeniä muista paikoista ja sitä kautta kasveja. Kun on erilaisia kasveja, on myös nisäkäittä. Petoja ja kasvissyöjiä, kaikkia metsän eläimiä.
Samalla kun saatiin puukuutioita sieltä sun täältä, säilytettiin metsän monimuotoisuus eri ikäisten puiden toinen toistaan hyödyttäen. Saatiin jatkuvasti tuloja ja voitiin nauttia metsän antimista. Ennen kasvoi marjaakin paljon enemmän. Ja monenlaista sellaista! Metsissä oli ihan tavallista, että löysi mesimarjaa, jota esimerkiksi minä en ole ikinä nähnyt perus metsässä.

Nyt kun metsätalous hamuaa puukuutioita teollisuuden käyttöön yhä tehokkaammin ja kovempaa, leikataan jo nuoretkin tehokasvatetut männyt kertaheitolla ja otetaan vielä juuretkin maasta. Mistä nämä metsätalousmetsät saa ravinteita? Metsän reunoissa olevat ravinnesäkit on aika karua luettavaa. Ei tunnu ollenkaan luonnolliselta.
Vanhat puut jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa suojaisivat hyvin nuoria puita, mutta nyt kun kaikki on tasakasvuista nuorta mäntyä, ei ole mikään estämässä rajuilta tuulenpuuskilta ja suojasäiden lumikinoksilta. Puhumattakaan kesien hellejaksoista jotka kuivattaa nuoret männyt pystyyn! Vanhat isot puut juurineen pitävät maakerroksen hyvin kasassa. Nyt kun juuretkin otetaan pois, voi olla tulevaisuudessa ihan normaalia, että tulee maanvyöryjä.

Suot kuivatetaan ojituksilla ja järvet muuttuu tummiksi. Ravinteet menee vesistöjen kautta mereen. Loputkin maatuvat ainekset esimerkiksi kannot viedään paperitehtaalle, jotta saadaan talous kasvamaan. Eikä sekään hyöty mene enää kansalle. Ylikansallisille yhtiöille ne voitot menee! 

Okei. Blastaus loppui siihen. Pointti on lähinnä se, että jatkuvapeitteisellä metsänkasvatuksella ja suojelualueiden lisäämisellä voidaan myös kasvattaa taloutta fiksusti ja vastuullisesti. Marjankerääjät, metsästäjät, vaeltajat, kalastajat ja reissaajat kiittää! Ja kiittävät myös paikallistaloutta lompakollaan.




Onneksi on luonnonsuojelualueita. Harjumaisemat on upeita! Suppalammet ovat vaikuttavia talvellakin. Jyrkkien rinteiden pohjalla on lampi, joka näyttää lumisessa taikametsässä kuin keitaalta. Hiljaista on. Latujen ja metsäteiden ylle taipuvat puut ovat porttina tähän upeaan puistoon.


Leiri pydee ja kokkailee

Jääkauden jättämiä suppia ja harjuja pitkin on kiva hiihdellä. Helvetin raskasta touhua, mutta kun alamäki taas tulee, saa kunnon vauhdit. Jos kaatuu puuteriin, niin ei haittaa!





Vielä pystytään tekemään hyviä ratkaisuja, että meillä säilyy valtion omistuksessa olevia metsämaita kaikkeen retkeilyyn marjastuksesta metsästykseen! Suomi voisi tulevaisuudessakin olla outdoor matkailijoiden unelmakohde, eikä kaivos- ja metsäyhtiöiden temmellyskenttä. Nyt se kuuluisa kahvikuppi käteen ja stressi pois. Ratkaisut on. Tahto puuttuu. 

Fight the power! Stand up for your rights! Tämä reissaaja huutaa harjun laelta.


                                    


Suosittelen hämeen järviylänköä lämpimästi jos vaikka haluaa ihan vain päiväretken stadista. Todella siistejä mestoja löytyy ihan läheltä!


Pupu

Tiaiset laulaa puissa. En vielä tunnista kovin hyvin lintujen ääniä, mutta huomaan nykyään kiinnittävän ääniin paljon enemmän huomiota. Havahdun aina linnun lauluun. Mikä se oli!?
Taivaalla ei ole pilven pilveä. Hangessa on hirven, valkohäntäpeuran, päästäisen ja jäniksen jälkiä. Aurinko valaisee puiden välistä ja koivuihin tarttunut jäähile kimaltelee kauniisti. Puuterilumella on niin siisti laskea harjujen alamäkiä. Vielä kun metsäsukset vaihtaisi lautaan.





Ensi viikolla ne vaihtuvatkin! Nimittäin lappi kutsuu taas. Kohti uusia seikkailuita sanoo tämä ukko ja alkaa pakkaamaan. PUTSKUUUUUUUUU<:---)

Muistakaa ottaa iisisti, kaikki järjestyy kun laitetaan järjestykseen. Elämä on laiffii ja kaikesta selviää. Näin on näreet ja päin mäntyä mennään, jos ei toisin tehdä. Ei savua ilman tulta, yrittänyttä ei laiteta ja oppia ikä kaikki.

Vanhojen ja uusien sananlaskujen ja niiden tarkoitusten alkuperät ovat myös olleet viimeaikoina tapetilla. Kaikista eniten pidän isoisoisäni kelasta: Kuha hiä o hänes.

Karjalainen 'koha hää o hänessä' olisi hyvä oppi suurelle osalle ihmisiä kaiken tän ahneuden ja ottamisen aikakautena. Itse sisäistän sen seuraavasti: Ole vain oma itsesi. Kukaan muu et voi olla, eikä sun tarvitsekaan olla.

Hyvä näin.

<3 Onni



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohjoisen tulia kanootilla

Suomi-vaelluksen katsaus

Suolta Pohjoiseen