Onni matkassa

Saana näytti komealta. Kiersin Saanajärvelle ja menin sen rannalla sijaitsevalle kodalle. Seinässä luki, ettei se ollut tarkoitettu yöpymiskäyttöön. Noh, kivikkoon oli siinä iltahämärässä vittumaista alkaa pystyttää telttaa. Tämä sai nyt luvan käydä. Pitäisi aina tsekata netistä, onko kyseinen laavu tai kota tarkoitettu yöpymiskäytöön. Yleensä, jos lähellä on majoituspalveluita, ovat kodat ja laavut sellaisia joissa ei saa yöpyä. "Lapp Hut" kartassa taas on yleensä aina suljettu yöpymiseenkin käytettävä kota. Taas opin uutta! Eipähän siinä mitään pahaa tapahtunut kenellekään. Paitsi en kyllä saanut unta. Ehkä kyltti olikin oikeassa: Ei täällä voi nukkua. Saana kun on pyhä vuori niin sen juurella on varmasti sellaista energiaa, että jää unet näkemättä. Seuraava päivä alkoi harmaana ja pilvisenä, mutta suunnitelma olisi selvä- kävisin Saanan huipulla ja jatkaisin vielä Mallan luonnonpuistoon. Vasta Saanalle kiivetessä tuli vastaan muitakin retkeilijöitä. Jäti

Koitin etsiä Hetasta karttaa Kalkkoaivin alueesta Käsivarren erämaassa. Lisäksi halusin kartan Kilpisjärvestä ja sen lähialueista. Ei meinannut löytyä mistään. Kävelin luontokeskukselle tietä pitkin Hetan kylältä muutaman kilometrin. Ovet olivat kiinni! "Suljettu tänään. Henkilöstöpäivä". Damn. Vietin siis toisen yön Hetassa. En haluaisi lähteä ilman karttaa minnekään erämaahan. Vaikka oli esiladatut maastokartat puhelimessa toiminut aivan loistavasti koko matkan tänne asti! Katsoin illlalla säätiedotuksia ja moniin paikkoihin, joihin olin menossa seuraavan kahden viikon aikana, oli ennustettu todella hyvää säätä. Toisaalta kuulin myös, että jotkin retkeilijät olivat joutuneet kääntymään takaisin Ounastuntureilta lumen takia. Vastahan mä olin ollut siellä! Hetan venetaksimies, opas ja koruliikkeen omistaja Laakso vei mut seuraavana päivänä luontokeskukselle. Samalla juteltiin keskuksen tätien kanssa varmaan joku tunti. Olin kärkkäänä jo lähdössä kohti erämaita. Jos v