Onni matkassa

Ne hyytävät, hiljaiset ja pimeät talviaamut kun riensin aamuavantoon on vaihtuneet kirkkaisiin, lintujen konsertin säestämiin aamuihin. Enää ei ole järvellä jäätäkään, aallot saavat mennä vapaasti. Aamuavanto on vaihtunut aamu-uinniksi. Toisaalta niinkuin joka kevät, tää siitepöly koittaa tappaa mut. Kaikki muuttolinnut, valoisuus ja kohmeesta herääminen on ihan jees, mutta silti kevät ei oo ihan mun lemppari vuodenaika. Siite - ja katupöly saa ulkona käymisen vaikeammaksi. Otan mielummin räntäsateen lokakuisessa metsässä kuin kävelyn Helsingin puistoissa tähän aikaan vuodesta. Vappunakaan ei voi mennä ulos. Jos onnistuu viettämään vapun niin, ettei kukaan oksenna sun päälle, niin voi olla aivan varma, että siitepöly vie vielä viimeisetkin hengenvedot kun koitat olla mukamas super terveellinen ja mennä lenkille, silloin kun kaikki muut juhlivat kevättä. Käytännössä ei voi siis tehdä mitään muuta kuin istua sisällä ja kirjoittaa. Toisaalta ihan hyvä, koska se on jäänyt ...

Vamos chicos! Vamos ala playa! Vamos ala suo! Andale andale jiihaa! Tällä viikolla saattoi kuulla jotain tälläisiä kiljaisuja Pohjois-Karjalan Patvinsuolla. Suksittiin nimittäin suolle koko konkkaronkka. Viiden päivän vaeltaminen suolla suksilla tuntui aluksi tosi vieraalta, vaikka oltiinkin harjoiteltu pariin otteeseen talviretkeilyä. Mutta täytyy kertoa, että olipahan kivaa! Meille sattui niin uskomattomat säät ja porukka oli ihan mukavaa. Tai siis tarkoitan, että meidän porukasta kukaan ei oo ainakaa ihan täysi mulukku. Savupirtti Noei vaa! Meil on ihan super porukka! Jengi alkaa olemaan jo hyviä porukassa retkeillessä. Tai ainakin itse koen, että on oppinut hurjan paljon asioita tänä talvena. Vaeltaminen on iisii kun on kunnon suunnitelmat ja valmistautumiset. Kantohanget ja auringonpaiste sai homman luistamaan aika pirun hyvin. Niinkin hyvin, että retken jälkeen oli itse kullakin hyvän fiiliksen lisäksi punainen feissi.  Tuntui todella kevyeltä men...

Kun kuulee tätä tunturimaisemaa ja näkee tätä hiljaisuutta, tuntuu autaalta. Eivät turhaan nimenneet pyhäksi. Luulen, että nimi juontaa juurensa metsäsaamelaisten pyhiin paikkoihin joita täältä kyllä löytyy. Vaikka mestoilla on paljon turisteja ympäri maailmaa, on silti niin hiljaista. Täällä voi hiihtää tai vaeltaa kilometritolkulla näkemättä yhtään ketään. Ihmistä siis. Kuukkeleita, korppeja, tiaisia, jäniksiä ja poroja näkee siellä täällä. Puut humisee ja narisee pakkasessa. Onko tämä nykyjan trendi, jossa niin moni haluaa takaisin luonnon helmaan, juuri tämän autuuden hakemista? Sen fiiliksen, että on vain luonto-äiti ja minä. Haemmeko luonnosta vain rauhaa? Muistan kun vaelsin Tasmanian Overland-vaelluksen muutama vuosi sitten. Jotenkin siitä Mellun kiireellisyydestä kaipasi luonnon rauhaan ja Tassie vaikutti sellaiselta metsäiseltä ja rauhalliselta paikalta jossa olisi harvinaista luontoa, sekä kauniita maisemia. Kuvittelin itseni seisovan vuoren huipulla yksin k...

Pyhäjärvi Puuterilumista haaveillen tulin Pyhälle etelän vetisestä meiningistä. Kyllähän sitä lunta täällä oli, mutta ei vieläkään tarpeeksi mennäkseen kunnolla takamaastoon! Tyydyin rinteiden vierellä oleviin metsiin. Kyllähän niitä täällä riittää! Eikä porukkaa ollut juuri yhtään. Lumilauta selässä-vaellus kansallispuistoon jää siis kuitenkin vielä toistaiseksi haaveeksi. Lumi ei ole pakkautunut kunnolla ja sittemmin säätkin välillä jopa myrskyisiä. Haikkasin pohjoisrinteiden viereisille metsille ja laskin alas hisseille. Puut vilisevät ohi ja pehmyt lumi siivittää mukavasti. Aivan kuin liitäisi. Eikä mishän ole kethän! Vain tunturi, metsä ja lauta. Laudan päällä Onni. Onnilla niin paljon kiitollisuutta kaikkea kohtaan! Luontoa, Lappia ja kaikkia täällä olevia ihmisiä. Arvostan!!! 🙏 Life is goood<3 Pyhätunturi Olihan siellä aiemmin joku mennyt. Muutamia uria siellä täällä. Mutta kuitenkin, vapaalaskussa ja metsäreiteissä on ihan pirun siisti meininki. Pyh...

Kammi on vieläkin pydessä Hämeen harjumaisemissa seikkailu ja vanhojen pohdinta senkun jatkuu! Teimme parin yön hiihtovaelluksen Komion luonnonsuojelualueelle. Ensimmäinen etappi mentiin hyvinkin tuulisessa säässä. Puiden päälle kinostunut lumi tippui puuskien iskiessä oksiin. Alueella on paljon nuorta mäntymetsää ja lähialueet ovat täynnä hyvin nuorta metsätalousmetsää. Ohuet puut ja oksat katkeavat helposti kovissa tuulenpuuskissa varsinkin kun märkä lumi painaa niitä alaspäin ja taivuttaa rungot. Fiilis olikin kuin jossain pommituksessa kun hiihdeltiin ladun vartta jonka reunalla puuterilumessa oli puista tippuvien lumipallojen ja oksien aiheuttamia kraatereita. Oho Letkassa mentiin ahkiot kiinni lantiovyössä. Suojakeli plus yksi. Lämmintä! Sitten kuului rasahdus. Katsoin taakse ja ohut mänty kaatui karavaanin väliin. Oltiin motissa. SUojaan!! No eipä tuo karahka olisi kuin vähän sattunut. Jotkut isommat taipuneet ja puoliksi kaatuneet puut näyttivät suht tappavi...