Onni matkassa

Suppailut sen kun jatkuu. Vuotosjoen onnistuneen sup-kalastusreissun jälkeen seuraavana viikonloppuna oli vuorossa Kairijoki. Kemihaaran erämaan liepeiltä alkava joki on suosittu kalastus ja muu eräily kohde. Tänne tullaan nappaamaan taimenia ja harreja, melomaan ja metsästämään. Teimme kahden päivän suppailuretken kyseistä jokea pitkin. Ensimmäinen päivä Ylä-Kairilta paikalliseen eräkeskukseen saakka. Matka oli vajaa parikymmentä kilometriä, vesi matalalla ja ilma puolipilvinen.  Lepotauko En ollut vielä aiemmin suppaillut isoimmissa virroissa. Näitä pikku koskia, nivoja, pitkin täytyy kokoajan katsella, ettei osu kiveen. Suppilaudasta otetaan evä pois, jotta pystytään menemään matalalla. Päivän harjoittelun päätteeksi pääsi jo menemään virtakohdat seisaalteen. Aluksi menin polviltani, kunnes sitä tuntee itsensä tarpeeksi nössöksi ja vaan menee. Virtakohdat ei nyt ole niin vauhdikkaita, että niissä teloisi itseään pahasti jos on vähääkään tasapai...

Ylläksen huipulla Yötön yö päättyi tässä hetken aikaa sitten. Nyt vasta viikonloppuna huomasin hämäryyden, kun alkaa olemaan pikkuhiljaa jo pimeää yöllä. Hello darkness my old friend. Hah. Tuntui todella oudolta katsoa katulamppua loistamassa, kun oli jo kerennyt tottua 24h valoon. Keskiyö Päätettiin lähteä katsomaan viimeisiä yöttömiä öitä Ylläksen huipulle. Randomein retki hetkeen, mutta huipulta löytyi aivan huikeita telttapaikkoja, mistä näkyi koko Ylläs-Pallas puisto. Sekä aurinko keskellä yötä taivaanrannassa. Huipulla oli yöllä todella kylmä, mutta näkymät oli sen verran siistit, että reissu palkitsi. Myös Ylläksen lähialueelta niin puistosta kuin sen ulkopuolelta löytyy paljon näkemisen ja kokemisen arvoista. Varkaankurun luontopolku Ylläksellä on huikee Vertailin sisarpuiston työmaita meidän omiin. Sitä huomaa katsovansa reittien kuntoa ja rakenteita, sekä taukopaikkoja enemmän kuin luontoa, kun on itse ollut hetken kansallispuistossa tö...

Koko kevät oli yhtä sekavaa tapahtumien sarjaa jonka aikana itse kukin koki pelkoa, huolta, masennusta ja saamattomuutta. Hirveän paljon jäi tekemättä asioita, mutta sitäkin enemmän myös tapahtui. Varmasti kaikki ovat jossain vaiheessa taistelleet sellaisen huolen ja tietämättömyyden kanssa. Että mitäköhän seuraavaksi? Mutta ei asioita voi aina suunnitella etukäteen. Pitää vain ottaa ne vastaan sellaisina kuin ovat ja suhtautua parhaansa mukaan. Itse ei ole tullut kirjoitettua pitkään aikaan, mutta nyt oli jo korkea aika avata sanainen arkku. Toukokuussa lunta vielä paljon, mutta myös auringonvaloa! Miksen sitten ole kirjoittanut pitkään aikaan? Yksinkertaisesti sanottuna ei vaan vittu kiinnostanut. Mulla meni kevät itseasiassa tosi hyvin erilaisine laskureissuineen ja retkineen. Päätin jäädä Lappiin pidemmäksi aikaa, kun sain tästä Pyhä-Luoston puistosta töitä metsähallitukselta. Kaikenkaikkiaan elämä on ollut yhtä luonnon kanssa elämistä ja sen tarkkailua, sekä eri harrast...

Kelataan kuukausi taaksepäin. Tunturi oli täysin autioitunut. Oli todella hämmentävää tsiigaa täydellisessä kuosissa olevia rinteitä ja latuja auringonpaisteessa, eikä mestoilla ollut ketään! Matkailu loppui kutakuinkin kuin seinään. Meillä oli onneksi jo kausi suhteellisen lopussa. Mitä työtön opas tekee? No tietenkin retkeilee. Nyt sitä aikaa oli niin perhanasti niin mitäs sitä muuta tekisikään. Somessakin oikeen yllytettiin lähtemään lähiretkelle. Täällä pohjoisessa ollaan vielä aika perhanan onnekkaita näiden mestojen puolesta. Vielä kerettiin riisin alussa kävästä haistelemassa länsi-lapin ilmojakin. Sen jälkeen on tullu tehtyä vaikka minkälaista lähiretkeä lumikengin, suksilla, mönkijällä, suksilla ja mönkijällä, suksilla ja koiralla, lumikengin lauta kainalossa, suksilla lauta selässä tai ihan vaan lauta kainalossa tuohon lähimmälle mäelle. Vaihtoehtoja on monia ja lunta on riittänyt. Käytiin myös katsomassa Pyhätuntureita vähän uudesta suunnasta, etel...