Onni matkassa

Syksyin illat pimenee ja päivät lyhenee kovaa vauhtia. Lehdet on lähteneet puista ja luonto, sekä ihmiset odottavat lumipeitettä. Ainakin täällä pohjoisessa toivottaisiin kovasti ilmojen viilenevän. Nyt on ollut pari viikkoa sumua ja sadetta, eikä esimerkiksi tuntureiden huippuja ole kunnolla näkynyt kuin vasta tänään. Lumessa temmellystä odotellessa on syksyisin hyvä aika lähteä ulos yöllä kameran kanssa. Varsinkin syyspäivän tasauksen aikoihin säiden salliessa voi nähdä taivaalla vaikka mitä. Näin teimmekin tuossa tasauspäivää seuraavana viikonloppuna. Oli luvattu selkeää lähes kaikkialle pohjoiseen ja aurinkosääennusteet näyttivät parhailta, mitä olen itse ikinä nähnyt. Kuvauspaikaksi valikoitui Pyhäjoen varrella oleva laavu, jonne retkikuntamme päätti vielä illanuussa meloa. Näin välttyisi myös muilta ihmisiltä, koska toiset ihmiset, ne on perseestä. No hehheh, ei ne oikeasti ole. Mutta joskus sitä tarvitsee vain rauhallisen paikan. Onneksi Lapissa tätä lääniä riittää eikä tarvitse

  Koko kesä meni Isokurun porrastyömaalla, mutta päästiin pitämään onneksi pieni syysloma. Sen verran reippaasti onkin kyllä ahkeroitu, että ollaan kurottu umpeen kuukauden myöhässä aloitettu projekti aika huolella!  Kun hieman yllättäen tuli vapaalle vaihtuminen, ei oikein heti tiennyt mitä sitä tekisi. Avasin retkikartan ja aloin katselemaan paikkoja mihin mennä. Utsjoella loisti pitkä reitti ja kanjoni. Kevon luonnonpuisto. Enpä ole siellä ollutkaan, mietin, ja aloin pakkaamaan tavaroita. Seuraavana aamuna olinkin jo syvällä Saamenmaalla. Muutama muukin oli näköjään vaeltamaan eksynyt: parkkipaikka oli suhteellisen täynnä. Mutta eipä se haitannut. Menoksi vain! Yllättäen ekan yön olin yksin. Telttapaikka olikin varmaan lakkautettu käytöstä. Hyvä kun tuli edes katsottua karttaa. Saatika suunnitella sen enempää reissua muutenkaan. Rinkasta löytyi evääksi puurojen ja parin pastapussin lisäksi yksi viinipullo. Matkaa vajaa 80 km. Noh, vedetään sitten vähän pidempiä päivä, tuumasin ja hö

Suppailut sen kun jatkuu. Vuotosjoen onnistuneen sup-kalastusreissun jälkeen seuraavana viikonloppuna oli vuorossa Kairijoki. Kemihaaran erämaan liepeiltä alkava joki on suosittu kalastus ja muu eräily kohde. Tänne tullaan nappaamaan taimenia ja harreja, melomaan ja metsästämään. Teimme kahden päivän suppailuretken kyseistä jokea pitkin. Ensimmäinen päivä Ylä-Kairilta paikalliseen eräkeskukseen saakka. Matka oli vajaa parikymmentä kilometriä, vesi matalalla ja ilma puolipilvinen.  Lepotauko En ollut vielä aiemmin suppaillut isoimmissa virroissa. Näitä pikku koskia, nivoja, pitkin täytyy kokoajan katsella, ettei osu kiveen. Suppilaudasta otetaan evä pois, jotta pystytään menemään matalalla. Päivän harjoittelun päätteeksi pääsi jo menemään virtakohdat seisaalteen. Aluksi menin polviltani, kunnes sitä tuntee itsensä tarpeeksi nössöksi ja vaan menee. Virtakohdat ei nyt ole niin vauhdikkaita, että niissä teloisi itseään pahasti jos on vähääkään tasapainoa.

Ylläksen huipulla Yötön yö päättyi tässä hetken aikaa sitten. Nyt vasta viikonloppuna huomasin hämäryyden, kun alkaa olemaan pikkuhiljaa jo pimeää yöllä. Hello darkness my old friend. Hah. Tuntui todella oudolta katsoa katulamppua loistamassa, kun oli jo kerennyt tottua 24h valoon. Keskiyö Päätettiin lähteä katsomaan viimeisiä yöttömiä öitä Ylläksen huipulle. Randomein retki hetkeen, mutta huipulta löytyi aivan huikeita telttapaikkoja, mistä näkyi koko Ylläs-Pallas puisto. Sekä aurinko keskellä yötä taivaanrannassa. Huipulla oli yöllä todella kylmä, mutta näkymät oli sen verran siistit, että reissu palkitsi. Myös Ylläksen lähialueelta niin puistosta kuin sen ulkopuolelta löytyy paljon näkemisen ja kokemisen arvoista. Varkaankurun luontopolku Ylläksellä on huikee Vertailin sisarpuiston työmaita meidän omiin. Sitä huomaa katsovansa reittien kuntoa ja rakenteita, sekä taukopaikkoja enemmän kuin luontoa, kun on itse ollut hetken kansallispuistossa tö