Suomi turnee

 

Koko kesä meni Isokurun porrastyömaalla, mutta päästiin pitämään onneksi pieni syysloma. Sen verran reippaasti onkin kyllä ahkeroitu, että ollaan kurottu umpeen kuukauden myöhässä aloitettu projekti aika huolella! 

Kun hieman yllättäen tuli vapaalle vaihtuminen, ei oikein heti tiennyt mitä sitä tekisi. Avasin retkikartan ja aloin katselemaan paikkoja mihin mennä. Utsjoella loisti pitkä reitti ja kanjoni. Kevon luonnonpuisto. Enpä ole siellä ollutkaan, mietin, ja aloin pakkaamaan tavaroita. Seuraavana aamuna olinkin jo syvällä Saamenmaalla. Muutama muukin oli näköjään vaeltamaan eksynyt: parkkipaikka oli suhteellisen täynnä. Mutta eipä se haitannut. Menoksi vain!

Yllättäen ekan yön olin yksin. Telttapaikka olikin varmaan lakkautettu käytöstä. Hyvä kun tuli edes katsottua karttaa. Saatika suunnitella sen enempää reissua muutenkaan. Rinkasta löytyi evääksi puurojen ja parin pastapussin lisäksi yksi viinipullo. Matkaa vajaa 80 km. Noh, vedetään sitten vähän pidempiä päivä, tuumasin ja hörpin ekan illan vinkkua kanjonin reunalla pienessä kurussa, jossa oli yöllä aivan varmasti jo pieni paikallinen yöpakkanen. Mitä enemmän reissaa sitä enemmän sitä tulee suunniteltua retkiä :D

Suomen suurin rotkolaakso oli kyllä paljon vaikuttavampi, mitä aluksi kelasin. Muutenkin tuo aivan pohjoisin karu luonto on syytäkin maineessa. Onhan se ihan pirun nätin näköistä. Jotkut pienemmät rotkot ja hiekkaiset harjut luonnonpuiston eteläpäässä näyttivät täysin samalta kuin jotkin Tasmanian tai etelä aussien paikat. Koivut kun olisi vaan vaihtanut kumipuihin niin olisi täysin samanlaista aavikkomaista tunnelmaa. Erämaata.

Kuivin reitti sivuuttikin hieman myös Paistunturin erämaa-aluetta. Huitaisin aika urheilumielellä sitten loppumatkan. Toisen yön olin yötä turvekammissa, jonka sain myöskin jakaa vain itseni kanssa. Yöllä heräsin ja katsoin, että mikä ihme ulkona kimmeltää niin kirkkaasti. Onko joku tuonut jonkun valonheittimen viereiselle jänkhäle? Ei, se oli kirkkain täysikuu mitä olen ikinä nähnyt. Katselin sitä hetken aikaa, sekä erämaata edessäni jonka kuu täysin valaisi ennen kuin kömmin takaisin kammiin nukkumaan.

Loppumatkasta näkyivät Norjankin huiput komeasti taivaanrannassa. Myös Luomusjärvien välissä oleva harju, jota pitkin retkeilyreitti menee, on super komea paikka. Suosittelen kyllä Kevoa jos haluaa helpon hyvän pitkän vaelluksen!

Seuraavaksi oli tiedossa matka Hämeeseen. Matkalla pysähdyin Rukalla, jossa moikkasin kavereita disk golffin parissa. Harvassa paikassa muuten pääsee sellaisiin maisemiin kiekkoja heittelemään. Taisi siinä etelän pojat joutua porojakin väistämään, ettei kiekko niihin osunut.

Seuraavana päivänä pysähdyin Paljakan luonnonpuistossa Kainuussa. Halusin käydä jossain kunnon metsässä pitkästä aikaa muualla kuin Lapissa. Noh, hirvikärpäsiähän siellä oli. Ja vettä satoi. Jatkoin kuitenkin päiväpatikkaa vaikka mieli olisi tehnyt kääntyä takaisin autolle. Hetken kuluttua sade lakkasi. Täällä ei ollut kyllä yhtään ketään muita. Ei edes tiellä koko paikalle ollut tullut yhtään autoa vastaan.

 

Vesipisarat ropisi ikivanhoista kuusista ja lintujen konsertti alkoi. Sammalpeite peitti koko kumpuilevan maaston. Oli jotenkin ihan älytön fiilis kävellä sellaisessa taikametsässä yksin. Reissuväsymys oli kadonnut kyllä kokonaan, kun hengitti sateen jälkeistä raikasta metsän ilmaa ja silitteli vähän sammalta! Hirvikärpäsiäkään ei enää ollut. 

Sen verran kauan tuli ihmeteltyä syvällä Kainuun metsissä, että ajoin Hämeeseen yötä vasten. Onneksi ei elukoita tullut vastaan. Seuraavana päivänä hiuksista tosin löytyi yksi hirvikärpäsen perkele.

Oli aika viettää kaupunkipäivää kaiken samoamisen jälkeen. Vierailin Hämeen linnassa. Tuntui, että oli jollain aikamatkalla. Metsässä sitä ihmettelee ikivanhoja pyydyskuoppia ja kuvittelee siihen metsästäjiä jahtaamassa metsäpeuraa. Linnan ruokasalissa taas miettii, minkälaisia pitoja siellä on pidetty. Savuisessa kivisalissa ja kynttilän valossa juotu ja syöty varmaan sitten sitä peuraa.

Lomat lusittuani takaisin pohjoisessa tuli mahdollisuus päästä mukaan kuvausreissulle Nuortin retkeilyalueelle ja Kairijoelle. Tässäkin hieman extempore reissussa tuli nähtyä taas uusia hienoja paikkoja. Luonto oli jo kerennyt värjäytyä syksyn väreihin ja heitti vielä päälle mahtavan kelin! Mikäs siinä oli retkeillessä ja kuvatessa.

Näistä kaikista reissuista ja pikaisesta Suomi turneesta tuli mieleen se, miten hienoja paikkoja kotimaassa on. Ja monenlaisia. Luonnossa voi liikkua nykyään monella eri tapaa. Kaikille takuulla löytyy mieluisin. Ei tarvitse mennä edes sinne minne kaikki muutkin. Aivan varmasti löytää omaa rauhaa, jos vain jaksaa etsiä. Eipä nuo linnat ja pienet kylät ja kaupungitkaan ihan heti loput niille, jotka ovat kylttyyrin perään.

Reissut voi myös toteuttaa halvasti. Keskustelupalstoilla usein valitetaan, että kotimaan matkailu on kallista. Matkakustannuksia jakamalla, ei minunkaan reissu olisi maksanut paljoa mitään. Jos majoittuu silloin tällöin vaikka teltoissa ja tuvissa. Välillä campingissa. Ostaa ruokaa kaupasta ja satsaa retkikeittimeen. Näkee vähän vaivaa siihen. Syö siellä ravintolassa vain pariin otteeseen loman aikana. Spesiaali iltoina ottaa sen hotellin. Ainut mikä vei mun reissulla hieman enemmän varoja oli linnavierailu, jonka senkin voi tehdä halvemmalla jos omistaa museokortin.

Läheltä löytyy yllättävän hienoja paikkoja ja kokemuksia. Vuokraa vaikka talvella mökki lapista porukalla. Käy hiihtämässä, kodalla voi sitten evästellä. Satsaa johonkin yhteen hyvään aktiviteettiin, mitä et ole ikinä tehnyt. Vaikka koiravaljakkoon tai pororekeen. Halvempaa se on loppujen lopuksi kuin mennä maailman ääriin kiirellä asioita kokemaan. Eikä koko Lappi ole mikään turistirysä. Kyllä sitä aitoa rauhaa ja hiljaisuutta löytyy yllin kyllin!

- Onni