Onni matkassa

Roskaretki Lokakuussa räntäsateessa melomaan saarelle? Fuck yes Olen aina ihmetellyt, miksi ihmiset jättävät roskansa, minne sattuu. Mistä johtuu se välinpitämättömyys, ettei asioita laiteta niihin kuuluville paikoille? Onko vika tiedon puutteessa? Vaiko kenties kulutusyhteiskunnan piittaamattomuudesta? Suomalaisille retkeilijöille pitäisi olla harvinaisen selvää, ettei roskia jätetä minnekään muualle kuin roskakoriin. Kaikissa kansallispuistoissa ja virkistysalueilla on yleensä infotaulu, jossa sanotaan, että sen minkä jaksat raahata mukanasi luontoon, jaksat viedä myös pois. Terveen maalaisjärjen käyttö on unohtunut monella. Otetaan esimerkiksi ylipursuavat roskikset. Onko fiksua tunkea jo täyteen ahdettuun roskakoriin lisää skeidaa? Vastaus on harvinaisen selvä ei. Linnut ja rotat kyllä pitävät huolen siitä, että auki jätetty roskis pengotaan läpikotaisin. Kaikkialla huolto ei pelaa niin hyvin kuin olisi tarkoitus. Eikä sen pitäisikään olla alueen hoitajan ensisijaisena j

Torronsuo Suo. Suomi. Lienekkö näillä jokin yhteys, on kuitenkin hyvin selvää, että Suomi on todella soinen maa. Tai on ainakin ollut. Silloin kuin ei ollut vielä maataloutta. Silloin kuin metsätalous ei ojittanut soita. Silloin kun turvetta ei nostettu. Silloin joskus. Suomihan on geologisesti mannerjäätikön alas painamaa peruskalliota, joka nousee kokoajan uumenista pinnalle. On sanottu, että 1000 vuotta sitten merenpinta oli 10m korkeammalla. Jokia ja järviä oli paljon enemmän. Suomi oli kuin mosaiikkinen labyrintti, joka oli tehty järvistä, kallioista, soista, joista ja metsistä. On jotenkin tosi siistiä aina kuvitella, minkälaisia mestat on ennen aikanaan ollut, kun katsoo vähän karttoja ja korkeuskäyriä. Torronsuolla voi aistia tän tunnelman, minkälaista on ollut ennen. Ruska nousee näkyviin usvasta, kun sen hälventyessä suon reunojen mäkinen metsikkö paljastuu. Suo on todella laaja. Kitukasvuisia mäntyjä ja koivuja näkyy silmänkantamattomiin. Kitukasvuiset m

Kallahdenniemi Seuraavana raportti päivästä, jolloin kävin mamman kanssa päiväretkellä Hämeenlinnan Ahvenistolla. Myöhemmin kävin erään hyvän ystävän kanssa Helsingin Kallahdella. Hämäläisestä harjumaisemasta rannikon meren tuoksuun. Ihmiset haluaa pitää vaan hauskaa. Eikö? Pilvisellä syysilmalla luontoon lähteminen ei kuulosta monen mielestä hauskalta. Se juttu kuitenkin luonnon kanssa, tai oikeastaan kaiken kanssa, on se, että ei kannata ottaa liian vakavasti. Lähdetäänkö retkelle? Ei sen tarvitse olla mikään vaikea juttu. Lähiluonnossakin vierailu on siistiä. Monille varmasti ihan tuttua käydä lenkillä tai marjassa lähimetsissä. Itse olen viimeaikoina koittanut matkustella paljon. Lähellä. Monet yllättyisivät, mitä ihan viereltä  kotia voikaan löytyä! Harju AHVENISTO Hämeenlinnassahan ei tunnetusti ole mitään muuta kuin hitaita hämäläisiä, joku tylsä linnake ja helvetin hitaita liikennevaloja. Taas. Nopeasti katsottuna mestat näyttää tylsiltä. Mutta kun hetken j

Pampskatan 30.10.18 Kirkkonummi Takana pikku päiväretki Porkkalanniemen ulkoilualeelle. Niemen pääty on luonnonsuojelu-aluetta ja koko alueelta löytyy vaikka mitä! Paikka on sinänsä erikoinen, että se on Hangonniemen jälkeen manner-Suomen eteläisin paikka, sillä on paljon historiaa ja ennenkaikkea upea luonto! Rantakallioilta avautuu näkymät avomerelle ja paikka onkin suosittu lintujen bongauskohde. Alueelle on myös paljon valkohäntäpeuroja, todella vanhoja puita, sekä suhteellisen hyvät reitit. Aloitimme pohjoispäädyn vetokankaan parkkipaikalta. Sää oli ihan okei puolipilvinen syyskuun viimeiseksi päiväksi. Karttaa selatessa silmiini pisti heti merkintä: Muinaishaudat. SINNE HETI! Rantakallioita pitkin menevä reittiä pitkin kipiteltiin ihaillen merimaisemaa.  Ennen luonnonsuojelu-aluetta avautuu vanhaa mäntymetsää, jonka lomassa on kiviröykkiöitä. Muinaismuistot.info:n mukaan nämä Bussvikenin vieressä sijaitsevat haudat ajoittuvat pronssikaudelle elikkä ne voivat