Torronsuo ja Liesjärvi

Torronsuo

Suo. Suomi.

Lienekkö näillä jokin yhteys, on kuitenkin hyvin selvää, että Suomi on todella soinen maa. Tai on ainakin ollut. Silloin kuin ei ollut vielä maataloutta. Silloin kuin metsätalous ei ojittanut soita. Silloin kun turvetta ei nostettu. Silloin joskus.

Suomihan on geologisesti mannerjäätikön alas painamaa peruskalliota, joka nousee kokoajan uumenista pinnalle. On sanottu, että 1000 vuotta sitten merenpinta oli 10m korkeammalla. Jokia ja järviä oli paljon enemmän. Suomi oli kuin mosaiikkinen labyrintti, joka oli tehty järvistä, kallioista, soista, joista ja metsistä. On jotenkin tosi siistiä aina kuvitella, minkälaisia mestat on ennen aikanaan ollut, kun katsoo vähän karttoja ja korkeuskäyriä.

Torronsuolla voi aistia tän tunnelman, minkälaista on ollut ennen. Ruska nousee näkyviin usvasta, kun sen hälventyessä suon reunojen mäkinen metsikkö paljastuu. Suo on todella laaja. Kitukasvuisia mäntyjä ja koivuja näkyy silmänkantamattomiin.

Kitukasvuiset männyt on söpöjä

Löydetään karpaloita. Vähän käyneitä jo, lokakuussa. Yllättävän lämmintä siitä huolimatta. 

Matka jatkuu pitkospuita pitkin kohti suosta nousevia saarekkeita. Usvainen suo on kyllä yksi siisteimpiä näkyjä.

Suolla on paljon hyönteisiä. Turve on hyvin ravinneperäistä maata jossa biomassa hajoaa hitaasti. Kun näitä pieneliöitä on niin laajalti, on myös lintuja. Täällä voitkin tavata Etelä-Suomessa harvinaisia suopöllöjä ja sinisuohaukkoja!

Olisikohan Ilves hämeen vaakunassa, jos ei olisi ollut soita ja niiden lintuja, joita saalistaa. Hämeen järviylängöllä on luultavasti tällaisia paikkoja ollut enemmänkin aikoinaan.

Mainittakoon lajistosta vielä kasvi nimittäin suopursu. Sen sisältämät öljyt on antibakteerisia, joten se auttaa tulehduksiin ja tukkoisuuteen! Suopursua on myös käytetty huumavien vaikutusten takia. Suolle ja sekaisin sano Pertti ja sinne jäikin iäkseen kertoo vanha paikallinen taru! Emme kuitenkaan sen enempää tutustu tähän kaveriin. Katsokaa ihmeessä  yrttikirjasta ensin, miten sitä Suopursua käytetään.

Monimonimonimuotoinen on suo! Lintutornista näkee lähes koko komeuden. Tornin vieressä on hyvä tulipaikka. Vaikka pitkospuut ovat vähän kärsineet, on mestat hyvässä kunnossa!

Värishown silmäorgasmi

Miten helvetin paljon onkaan ollut eläimiä ja luonnon antimia esihistorian aikana! Eihän ihmisillä ole ollut Suomessa mitään hätää! Ravintoa on varmasti ollut yllin kyllin. Ei se silti helppoa ole ollut, mutta miten paljon enemmän onkaan kaikkea sienistä kalaan siihen aikaan ollutkaan!

Luin juuri Edward Clarken 'Matka Lapin perukoille 1799', Jossa puhutaan siitä, miten Tornionjoesta saatiin satoja ja taas satoja lohia päivässä! Se pisti miettimään Suomalaista kulttuuria ja historiaa.

Ollaan aina eletty luonnosta. Meillä on ollut täällä yllin kyllin kaikkea, kun se kaikki on osattu hyödyntää. Luontoa on silti kunnioitettu ja sen kanssa ollaan eletty sovussa.

Vasta kun länsimainen kulutushysteria saavutti meidät, ollaan horjuttu tasa-painosta. Näin se vaan menee. Toivotaan, että meidän kilahtaneet päättäjät ottaa nyt järkensä käteen ja suojelee meidän luonnon ja varsinkin suot! Soini Suohon Perkele!

Usvainen meno jatkuu

Liesjärvi

Matka jatkuu läheiselle Liesjärven kansallispuistolle. 

Kyynärän harjua pitkin mentäessä meno on kuin Muumilaaksossa. Molemmilla puolilla kimmeltää peilikirkas järvi jossa kalat hyppii ja kuikat sukeltelee. Lukemattomissa vanhoissa hongissa on paljon lintujen koloja. Ruska on kauneimmillaan ja peilaa itseään järveen vaikka onkin usvaista. 

Hippiäiset vipeltelee puusta puuhun. Vitun hipit! Noeivaan. Nämä söpöliinit on muuten Euroopan pienin lintulaji!

Suosittelen käymään kyynäränharjulla, vaikka olisikin vain ohikulkumatkalla Porin tiellä! Mestat on todella lähellä kakkostietä. Luonto on täällä upeaa.

Palleroporonjäkälä

Palleroporonjäkälä kasvaa kuin merenä jatkaessamme Hyypiön vajaan kolmen kilsan lenkkiä näköalapaikalle. Tapolanjärvi tsekataan ja jumitetaan usvaista ja syksyistä metsää, sekä kalliomaisemia. Suomalaiset kalliot on jotenkin tosi siistin näkösiä. Niillä on niin hyvät muodot!

Kortenniemen perinnetilalta

On pakko taas todeta, että päivään mahtuu vain tietyn verran. Liesjärvelläkin saisi helposti vierähtämään useamman päivän.

Kortenniemen perinnetila on metsänvartijan vanha tila, jonka museovirasto on ottanut haltuunsa. Mestoilla eletään kuin 100-vuotta sitten! Ja siellä on savusauna, joka on säilynyt yli sen sata-vuotta palamattomana. Tänne pitää joskus päästä löylyihin. Ja katsomaan minkälainen meno on kesällä, kun tilalla on ihmisiä ja lampaita elelemässä viime vuosisadan alun tyyliin.

Aikamatkailua voi täällä harrastaa enemmänkin. Puistosta löytyy vaikka mitä. Paneudun nyt viimeiseksi kuitenkin vain tähän perinnetilaan.

Ennen syötiin ruista ja piimää! Ja töitä tehtiin kokoajan. Sitten saunaan ja taas sama meno uudestaan. On munmielestä hyvin sivistävää käydä tällaisella perinnetilalla ja katsoa ihan oikeasti kaikkia niitä välineitä ja paikkoja, missä ja miten ennen ollaan eletty. Näissä paikoissa käyminen pitäisi olla pakollista peruskoulussa! Miten erilaista nyt 100 vuoden jälkeen onkaan. Ei voi muuta kuin jäädä suu auki pohtimaan, miten rautasia meidän esivanhemmat onkaan ollu.

Käykää perinnetiloilla jos tulee vastaan!

<3 Onni