Talvipäivänseisaus

Tässä nyt ensiksi söpöin poro ikinä

Siis kato tota poroa! Eikö olekkin aivan helvetin suloinen??

Nyt kun olemme päässeet yli poron söpöydestä, voimme keskittyä muihin viimeaikaisiin tapahtumiin. Huh, mikä viikko! Talvipäivänseisaus ja täysikuu samaan aikaan! Joulu meni ohi hujauksella. Itselle joulun kohokohta oli ehdottomasti täysikuun aikaan kävely yksin metsässä.

Itse jouluaaton satuin olemaan töissä, joten siksi itselle jäi vapaapäivänä vietetty yöllinen metsäretki mieleen eniten. Tämä sattuikin olemaan juuri 22.joulukuuta, jolloin oli se oikea talvipäivänseisaus. Jouluhan juontaa juurensa näistä ikivanhoista kekkereistä vuoden pimeimpänä ajankohtana.

Tästä etiäpäin nimittäin päivät alkavat olemaan aina vain pidempiä. Kuuden kuukauden päästä onkin sitten se vuoden valoisin päivä. Näitä kosmisia merkkipäiviä ollaan juhlittu tyyliin aina, koska joka vuosi me kierretään meidän vulkaanisella avaruusaluksella aurinko-niminen tähti!

Näinä synkkinä hetkinä on meillä vieläkin tapana löyttäytä yhteen perheen kanssa ja juhlia. 

Koska oon forever alone ja työnarkomaani, juhlin jouluni metsässä kuun kanssa. :D Mutta oli aivan helvetin nättiä kävellä metsässä ja katsoa kun kuunvalo heijastui lumesta ja jokapuolella kimmelsi. Tähdet ja lumen kimalle saivat aikaan oikein kunnon taikametsän.

                

Metsässä ei kuulunut yhtään mitään ääntä. Vain lumen narina askel askeleelta. Aivan kuin kuu olisi ollut ainoa joka katsoi tämän yksinäisen tontun vaellusta vaaran päälle. Jossain välissä metsästä kuului kova kopautus. Ihankuin joku olisi koputtanut kerran halolla puuta.

Pakkasta oli jo yli kymmenen astetta. Menin avonaiselle rakalle katselemaan tähtitaivasta ja juomaan kahvia. Miten hyvä fiilis siitä tuleekaan, kun ajattelee miten ääretön meidän maailma onkaan ja miten paljon meillä on vielä opittavaa, sekä koettavaa! Se tulee aina mieleen kun jumittuu ihailemaan yöllistä kirkasta taivasta.

Lamppua ei tarvinnut kertaakaan, kuunvalo valaisi komeasti koko pusikon! Rauhassa saikin olla ja siihen pisteeseen asti, että alkoi olemaan ihan vitun outoa kun ei kuulunut mitään.

                                     

Hetken siinä pällisteltyä linnunrataa ja universumin äärettömyyttä, jatkui matka kodalle. Siellä ei ollut ketään. Ohut pilviverho peitti hieman puiden välistä kurkkivaa kuuta ja näky oli kunnon noitametsä matskua.

Sisäinen menninkäinen piti hyvin kovasti kaikesta tästä kimmellyksestä

Olen toilottanut monelle, että yksi virkistävimmistä kokemuksista on mennä saunaan ja avantoon. Se pätee mitä tulee ruumiiseen. Mutta yksinäinen kuutamokävely tekee kyllä sen saman homman mielelle.

Suosittelenkin siis jokaista menemään kuutamokävelylle luonnon rauhalliseen tunnelmaan.

Toivottavasti näkisi vielä niitä revontulia kun täällä lapissa kerran ollaan! No, luontoäiti näyttelee sitten taikansa kun haluaa. 

ok

Joulu on ihan kiva juhla ja muistakaamme sen historialliset juuret vanhan kansan talvipäivänseisauksessa, jossa pimeys selätetään ja mennään kohti uutta ja uljasta vuotta eheämpänä kuin koskaan!

Ja ottakaa iisiä nyt kerran kun on mahdollisuus!

<3 Onni