Witch Fell
Tuhansittain turisteja lentää Lappiin viettämään lomaansa lumisessa satumaassa. Lentoja tulee joka puolelta maailmaa haaveenaan päästä porokelkalle, näkemään revontulet, tapaamaan joulupukkia ja ajelemaan husky-valjakoilla. Lapsille on rakennettu kokonaisia joulumaailmoja. Lontoota haastavat tontut juoksentelevat metsissä kun sadat ja taas sadat bussit viilettävät tunturilta toiselle. Kiinalaiset syövät lunta ja kuvaavat kamerallaan jokaisen hiutaleen.
Lapin matkailun todellisuus on talvisesonkina jotenkin outoa. Toisaalta tajuan, että lapsille halutaan antaa kokemus joulumaailmasta ja revontulien näkeminen on monille niin iso juttu, että sitä tullaan katsomaan toiselta puolelta maailmaa. Niinkin hätäisesti saatetaan tulla, että ollaan nähty kuvia somessa ja buukattu muutaman päivän lapinloma siinä toivossa, että luontoäiti näyttäisi valoshownsa juuri heidän loman aikanaan.
Toisaalta taas tuntuu, että koko matkailun ja varsinkin luontomatkailun pointti unohdetaan tyystin. Ollaanko tultu sen paikan kulttuurin ja luonnon takia, vai sen ylipaisuneen joulun taikamaailmahössötyksen vuoksi? Lapin taika on mielestäni juuri siinä hiljaisuudessa, kodan lämmössä, rauhallisuudessa ja ennenkaikkea kiireettömyydessä. Luonto ottaa nyt vähän lepoa. Ja samalla näyttää kauneuttaan upeilla kaamosajan valoilla ja tähtitaivailla, sekä lumisilla maisemillaan. Samoin pitäisi ihmisenkin ottaa se chillmode päälle.
Moi |
Suurinpiirtein jokainen turisti jonka olen tavannut on ollut niin innoissaan matkastaan, että on vasta kahvikuppi kädessään kodassa nuotion leimutessa vasten kasvoille tajunnut, että ei tässä ole mitään hätää, meikähän on nyt lomalla.
Monille on kerran elämässä kokemus tulla näinkin pitkälle Euroopan takamaille pällistelemään ja näitä kokemuksia ollaan odotettu kauan. Nykyajan ihminen on jotenkin niin stressaantunut eliö, että unohtaa helposti sen kaikista olennaisimman. Elämästä saa ja pitää nauttia.
Oravalampi |
Pyhän korkeimmalle huipulle kiivettiin kovassa viimassa. Lunta ei ollut vielä niin paljoa, että olisi tarvinnut lumikenkiä. Mikä oli sinänsä harmi. Olisi paljon kivempaa kävellä lumikengillä lauta selässä ja laskea näitä huippuja alas. Lisää pyryjä venaillessa!
Noitatunturi on Pyhä-Luoston korkein tunturi. Mistä lienee nimensä saanut, siihen en ole perehtynyt. Mutta pitää se pari loitsua sen nimisessä paikassa lurauttaa! Noidat nyt varmasti ovat eniten tienneet luonnosta ja sen ilmiöistä.
Eivät noidat ole olleet mitään ilkeitä akkoja, niinkuin jossain välissä historiaa uskottiin. He tiesivät paljon asioita maailmankaikkeudesta ja olivat sujut luonnon kanssa. He kunnioittivat kaikkea tätä meidän ympärillä ja neuvoivat ihmisiä, jos apua tultiin pyytämään. Vasta epäkunnioitus luontoa kohtaan sai ihmiset paheksumaan myös näitä velhottaria, jotka meidän maailmaamme ennen avarsivat tietämyksellään.
Onneksi suurin osa ihmisistä on fiksuja, että ymmärtävät erämaan rauhan olevan se kaikista arvokkain asia mitä ollaan tultu kokemaan.
Onkin ollut ilo huomata, miten joillakin turisteille tehdyillä retkillä on kaiken aktiviteettipärinän ja jouluhässäkän ohella käynyt selväksi se oikea lapinmatkailun idea. Kiireettömyys. Kun voi rauhassa jutella maailmasta ja sen menosta, sekä kertoa omia kokemuksiaan tulien äärellä, on miljoonakaupungeista tulleet turretkin saaneet kokea sen rauhallisuuden, mikä mielestäni kuuluukin lomaan.
Moni turisti ei lähtisi kanssani valloittamaan tunturin lakea ja lausumaan sinne loitsuja hengille, että olisivat meille suopeita:-D Mutta jos sen luonnon kauneuden antaman rauhallisuuden fiiliksen pystyy kiireen riivamassa maailmassa kasvaneen ihmisen kanssa jakamaan, on se yksi askel kohti kunnioitusta luontoa kohtaan. Ja samalla kohti parempaa maailmaa.
Respect witches and nature sanoo tämä velho ja lähtee toivottavasti pian etsimään offareita tuntureilta!
<3 Onni
Kommentit
Lähetä kommentti