Cold as ice

16.1.2019 Kiljava

Huhhuh ellen sanoisi. Takana on matka napapiirin pohjoispuolelle ja nyt ollaan taas Kiljavalla.

Kuukauden päästä kutsuu Lappi taas, mutta nyt keskitytään kouluun. Olisi paljon kerrottavaa Lapista ja Suomen matkailusta, mutta keskityn nyt skrivaamaan jäästä ja itsensä ylittämisestä.

On tullut käytyä avannossa nyt parina aamuna! Päivät on alkaneet super hyvin ja on tuntunut skarpimmalta, sekä terveemmältä, kun aloittaa päivänsä pulahtamalla järvessä!

Ajattelin aluksi, että se olisi hyvä herätys kaamoksen väsyttämälle mielelle ja vain yksinkertaisesti uusi terveellinen tapa. Niinhän sitä sanotaan, että avantouinti on terveellistä mm. verenkierrolle ja sydämmelle. Huomasin kuitenkin, että onhan se tietynlaista mielen treenausta, kun käy avannossa. Aiemmin olen käynyt vain sen tuoman fyysisen hyvän olon takia ja tietenkin pakon edessä! Mutta kun siellä sen pulahduksen sijaan onkin hetken ja antaa mielen rauhoittua, onkin kokemus aivan erilainen.

En edes ikinä kelannut tätä yleensä vain vanhemman ikäpolven ihmeisten harrastusta mitenkään sen enempää, kuin terveysjuttuna ja vähän sellaisena "Suomalaisena hulluutena" mitä täällä nyt aina on vaan harrastettu. Mutta se on paljon enemmän! Otetaan esim Win Hof, joka pystyy erilaisia hengitystekniikoita käyttäen sietämään kylmyyttä älyttömän pitkiä aikoja. Tai Buddhalaisuuteen kuuluva mielen 'treenaus'. Maailma on täynnä erilaisia tekniikoita ja opetuksia, jolla mielen lujuutta testataan. Mutta avantouinti! Miten hullulta kuulostaa herätä aamu seitsämältä ja mennä ulos pakkaseen uimaan! Ja minkälainen shokki se onkaan tottumattomalle keholle. Ei todellakaan tekisi mieli.

Mutta totuus onkin aivan erilainen. Olemalla avannossa hetken aikaa, saa mielen ja kehon rauhoittumaan aivan uudenlaisilla leveleillä. Kun ei vain pakota itseään olemaan siellä vedessä jännittyneenä, vaan oikeasti rauhoittaa mielensä, saa avantouinnista paljon enemmän irti. Sen lisäksi, että tuntui fyysisesti paremmalta, oli mielikin kevyempi. Sai sen itsensä ylittämisen fiiliksen ja onnistumisen tunteen heti herätessä. Miten mieltä avartava kokemus!

Jos haluaa kokea oikean zen-hetken, suosittelen ehdottomasti avantouintia ja siinä jääkylmässä vedessä rauhoittumista. Joku voisi kutsua sitä meditoinniksi, mutta ei sen tarvitse olla kuin mielen rauhoittuminen kymmeneksi sekunniksi, niin ruumis ja mieli kiittää. Tästäedes aion joka aamu olla avannossa pidempään kuin aikaisempana aamuna. Päivä tuntuu kieltämättä paljon kevyemmältä kun aloittaa sen avantouinnilla. Ei ehkä kuitenkaan liian pitkään. Silloin voisi tuntua vähän liiankin kevyeltä. Ja aina pitää kuunnella kehoaan eikä mennä avantoon kännissä tai sairaana! Mutta kuitenkin. Avantouinti is the shit!!!

Toinen jäähän liittyvä uusi tuttavuus oli jääkiipeily. En ole ikinä edes kiipeillyt. Mutta nyt pääsin kokeilemaan Pyhällä, tajukankaan jääseinällä. Koin siinäkin täysin uuden onnistumisen tunteen. Ymmärrän nyt minkä takia kiipeily on niin suosittua:-)

Niinhän se on, että ekalla kerralla aina jännittää ja saattaa kestää hetken ennen kuin tajuaa homman juonen. Hakkua vaan seinään ja piikkiä potkimaan! Kun ylös viimein pääsi, sai todeta olevansa aivan vitun korkealla ja vähän aluksi huimasikin.

Mutta kun siinä hetken hämmästeli maisemia ja mieli rauhoittui, tuli ihan loistava fiilis!

Oon uinu isoille aalloille laudalla millä en todellakaan osaa vielä kunnolla pysyä pystyssä ja tullu pesukoneessa takaisin rantaan. Oon hypänny maailman korkeimmasta keinusta. Oon menny vaikka minkälaisilla laudoilla ja pyörillä alas mäkeä.

Mutta aina voi löytää uusia tapoja saada sen mielen lujemmaksi ja onnistumisen tunteen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ihminen tarvitsee sen pienen adrenaliinipaukun aina silloin tällöin pysyäkseen terveenä.

Käykää avannossa!

<3 Onni