Tulizet patsahat

Voi kuinka kivaa on tehdä töitä pienessä yrityksessä jossa on arvot kohdallaan! Luontoelämys oikeasti annetaan ja tarinoita kerrotaan. Ei mennä vain hätäpäissään hakemaan kokemuksia jotta saadaan someen tykkäyksiä vaan mennään oikeasti katsomaan ja TUNTEMAAN ihmeitä mitä meidän kaunis maailmamme meille näyttää!

Monet lapin safarit mennään liukuhihna-tyylillä isoin joukoin, mutta onnekseni olen töissä paikassa, jossa mennään pienryhmissä nauttimaan luonnosta. Samoin myös revontulien metsästys-reissulla!

Valoshow talven pohjoisella taivaalla on kyllä yksi hienoimmista visuaalisista ilmestyksistä mitä on! Tätä auringon valohiukkasten osumista maapallon magneettikenttään tullaan katsomaan kaikkialta maailmasta ja niiden takia lappiin rakennetaan lasikattoisia 'igluja' nopeammin kuin laki sallii.

Eihän siinä mitään vikaa ole, muttakun jotkut turistit saattavat olla vähän kopeita ja väliinpitämättömiä tullessaan lapinlomalle ja haluten heti kokea revontulet. Seuraavan kerran kun joku kysyy multa rauhattoman negatiivisella tyylillä, että missä ne revontulet on niin kysyn siltä että missä mun taikarumpu on että voin loihtia ne tonne taivaalle!! NO missä SE taikarumpu on?!?! MISSÄ?!

Ehkä taikarumpu on kadotettu jo ajat sitten. Totuus on kuitenkin se, että tässä on tehty tehokasta markkinointia revontulilla juuri aikana jolloin kamerat on entistä parempia, kaikki somettaa ja auringon roihupurkausten 11 vuoden sykli ollut aktiivisimmillaan! Nyt aktiivisuus on hiipumassa. Mutta lapinmatkailu kovassa kasvussa.

Viime aikoina on ollut myös vähän pilvisempi sää ja repoja ei näy joka toinen ilta. Jotkut ovat pettyneitä matkaansa.

Mielestäni matkailussa kannattaa aina tutustua kohteeseen hieman ennen kuin ryntää sinne päätä pahkaa. Napapiirille ravaava villi turisti ilman pipoa syystakissa jäätyy jo ennen kuin on kerennyt näkemään yhtikäs mitään!

Pistihän luontoäiti oikeen kunnon roihut taivaalle tässä männäviikolla! Tai kuka ne pistikään. Entisaikojen Saamelainen ihminen nimittäin luuli, että taivaalla näkyvät edesmenneiden ihmisten sielut ja henget. Myös ison lätäkön toisella puolella budjaavat originellit asukit uskoivat samoin!

Suomalaiset taasen keksivät jutun tuliketusta jonka hännän osuessa metsän puihin syntyi kipinöitä, jotka roihusivat taivaalle. Tai ainakin eräilevät finskit, jotka niin ahnaasti lahtasivat vuosisatojen ajan salojen petoja. Onhan pohjolan valkialle montakin nimitystä. Helvetin hienot ne kyllä ovat! Itsekin näin pitkästä aikaa tämän hienouden ja vielä monivärisenä loistona joka kyllä tuntui aivan kuin joltain taialta. On se nyt maaginen hetki pakko sanoa!

Nykyään ihmiset hakevat kokemuksia ja jos oikein päättää matkansa ajankohdan, sekä ottaa selvää asioista kunnolla, voikin tulla Lappiin ihan vain tämän silmäkarkin toivossa ja näkeekin ne. Niille, jotka eivät lankea tähän mielipuoliseen nykyajan kiireeseen, vaan osaavat olla hetkessä mukana, avautuu maailma joka on kaunis ja ymmärtävä, ei lainkaan ahdistava;)

Taikarumpu ku ois hällä! Taikoisin muutamia ihmisiä kallionkoloon samantien! Lähdenkin sitä tästä työstämään tuonne metsään.

<3 Onni