Saimaalta Pohjois-Karjalaan
'Kyllähän sitä tuolasela patikalla vettä männöö' totesi maatalon emäntä kun kävin pyytämässä juomavettä. Ihmisten puheesta kuuli jo, että olin vaihtanut maakuntaa. Samalla edessä olisi järvisuomi. Eli miljoona mökkiä siellä täällä, eikä oikein mitää järkevää reittiä. Mutta ei tässä mitään kiirettä ollut. Senkun kävelee vaan ja joka päivä herää uudesta paikasta. Patikka jatkui siis Mikkelin seudulle. Valitsin yöpaikaksi laavun Otavan kirkkokiviltä. Helvetin isot siirtolohkareet tekivät makeen tunnelin laavulle tultaessa. Kivet kohosi toistakymmentä metriä ja niiden väliin pääs kiipeämään. Muistan tuon yön olleen ihan älyttömän kylmä. Keskellä heinäkuuta tarttis talvimakuupussia! Myös suurten lohkareiden ja paksun kuusikon varjo viilensi ilimaa. Aamulla suurista kuusista tippui paljon käpyjä ja sain aamukahvilla kunnon pommituksen niskaan! Googlettelin yleisiä saunoja tai uimahalleja Mikkelistä, mutta ne on kaikki kesällä kiinni! Abceella kahvilla ilmo