Evo ja Päijänne seikkailu

Jos ekat 10 päivää reissusta meni hyvin, niin samaa ei voi sanoa seuraavista muutamasta sateisesta päivästä välipäivän jälkeen. 

Hyvin levätyn ja kuositetun Hämptönin loman jälkeen lähin pitkin kymppitien laitaa ja siitä maalaisteitä kohti Evoa. Sää oli iha okei, mutta sateen merkkejä oli ilmassa.

Katoin kartalta, että Lammille pääsisi pikkuteitä, jos menisi maastossa muutama sata metriä, jossain metsäteiden, avohakkuiden ja pöpelikköjen välissä. Toivoin tietty, että juuri se kohta olisi avaraa kuusimetsää tai vastaavaa. Se oli tietenkin sitten sitä pöpelikköä. Vastaan tuli myös odotettua isompi oja. Fiksuna kaverina kelasin heittää mun just täydennetyn rinkan eka toiselle puolelle. No se tietenkin keikahti siellä vastarannalla siihen ojaan. Oja ei ollut onneksi syvä. Nolona nostin rinkan mudasta ja jatkoin. Matkalla oli pikkulintuja, varmaan just loikkinu pesästä. Siinä ne kökötti tiellä, melkein astuin päälle. Vaikee kertoo mitä ne oli kun ne oli sellaisia pikkuisia ruskeita palleroita. 

Illalla kokosin teltan random nurtsipellolle keskellä ei mitään. Alkoi sataa. 

Sitten satoikin melkein seuraavat kolme päivää vähän väliä.

Jossain päin Lammia kävelin lehmäaitauksen vierestä. Se koko joukko lehmiä huomasi mut ja tuli aidan viereen. Ne vaan kyyläs ja seuras mua. Mitäköhän ne halus? Sinne ne jäi toljottamaan, kun jatkoin matkaa. 

Matka meni tosi joutuisasti kun kuuntelin matkalla kaverin vinkistä äänikirjaa. Kohta olinkin jo Evolla. Menin Valkea Mustajärven laavulle. Ja illalla ei satanut! 

Kodalla oli kolme toimeliasta nuortamiestä. Olivat valinneet kuulemma retkeilyn ruisrockin sijaa. 

Oli sitten ruississa tai retkellä, niin seuraavana päivänä sitä vettä tulikin sitten koko alkukesän edestä. Ja rakeita. 

Liian innokkaasti, liian suorittamalla lähdin kohti Päijännettä, Evon polkuja pitkin. 

Merkitty reitti meni majavan tekemän padon vierestä. Minä jatkoin sen vieressä olevalle suolle polkua pitkin. Suolla oli tietysti sellanen n. 2m levee joki, jonka yli meni kaksi kaatunutta koivunrunkoa. Ja mun piti tietysti yrittää mennä niitä pitkin yli. Ei siinä mitään, jos ei siinä olisi ollut myös kaatunutta kuusta esteenä. Liukas koivunrunko ja kuusenoksat sen päällä oli liian hatara combo. Minä polvia myöten ojassa. Perhanan majavat!

Seuraavalla laavulla tein tulet ja kuivattelin, sekä vaihdoin kuivat kamat päälle. Sade alkoi hiipua.

Ilta näytti hyvältä ja halusin päästä Päijänteelle illaksi, joten jatkoin ilves-yhdysreittiä ja sitten metsäteitä pitkin kohti isoa järveä. En tiennyt missä yöpysin, mutta olin varma, että joku telttapaikka löytyisi.

Jos uudellamaalla näki joka päivä peuran, niin hämeessä oli jokapäiväinen metsäjänis. Lokit piti aivan älytöntä mekkalaa yöllä evon laavuilla.

Iltamyöhään päädyin Päijänteelle, Pulkkilanharjun alkuun. Löysin onneksi just sopivan leiripaikan. Tosin aamulla huomasin kyltin noin 30 metrin päässä jossa luki, että yleinen ranta, leiriytyminen kielletty. Ei siellä ketään ollut kyllä missään. Paitsi illalla kaksi peuraa juoksenteli rannalla, välillä pysähtyen ja hörppien vettä, sitten taas jatkaen. Taisi se toinen haluta päästä kuksimaan, kun niin kovaa jahtasi. Menivät myös ihan läheltä ja säikähtivät mua. En kuitenkaan haitannut heitä liikoja, jatkoivat ravaamista myöhään.

Siinä mä kuivattelin kamoja ja katsoin upeaa Päijänteen kesäyön peilityyntä ja peuranjahtaamis showta iltamyöhään.
Aamulla lähdin kävelemään pitkin harjua. Reitti ja maisemat oli komeita. Mustat pilvet näkyi taivaanrannassa.

Tästä alkaisi myös mökkisuomi, eli mun ois pakko mennä välillä maantien laitaa. Yhtenäisiä metsäteitä on paljon vähemmän. Oli kieltämättä ihan perseestä kävellä tien laitaa. Onneksi tän jälkeen ois taas suht paljon pikkuteitä ja polkuja.

Sateisen päivän päätteksi menin Sysmä campingiin ihan leirintäalueelle. Siellä pääs kuivattelee kamoja, tekee ruokaa keittiössä, suihkuun, sekä heittää läppää saksalaisten karavaanareiden kanssa.

Vuokrasin seuraavana päivänä tsygän ja rullasin Päijätsaloon. Upea vanha metsä ja Päijänne avautui hieman pilvien välistä. Missään ei ollu ketään. Jotenki aavemaisen kaunista. Keräsin kourallisen mustikoita ja pistin poskeen. Päätin lähtee vielä pohjoiseen, Kammiovuorelle.

Illalla yövyin random radiomaston vieressä. Vesisateet alkoi väistyä.

Äänikirjoja kuunnellen ja tietä pitkin jatkui matka. Liikennettä oli tosi vähän pikkutiellä. Pyöräilijöitä tuli vastaan ja moikkaili. Eräs pyöräilijä pysähtyi ja kysyi matkasta. Hän kertoi tehneensä Helsingistä Nuorgamiin vaelluksen viime vuonna. Kiitos vinkeistä ja tsempistä tsygäilijä from Kittilä! 

Kammiovuorelle päästyä oli jo parempi ilma ja keveämpi mieli. Vaihdoin suorittamisen ja stressaamisen nautiskeluun ja fiilistelyyn. Mieli oli kevyempi ja ilmakin muuttui paremmaksi. Hiljaa hyvä tulee. 

Kammiovuorelle meni varmaankin just uusittu reitti kyltteineen ja portaineen. Aivan upea lehtometsä mäkien välissä siirtolohkareineen ja suurine lehtipuineen. Kylteissä oli mielenkiintoisia tarinoita matkan varrella. Luola oli tosin pettymys, se oli vain pieni kolo! 

Näköalapaikka oli kyllä aivan mahtava. Lisäksi sieltä löyty piknikpöytä, vieraskirjaboksi missä kiikarit! Sysmän katto oli todella kaunis paikka! Aamukahvimaisemat oli on point! 

Tästä jatkuisi metsäteiden verkosto mäkien välistä kohti Keski-Suomea. Täällä mäet on jo suuria eikä niiden välissä oo välttämättä kenttää. Perhosia lentelee jokapuolella pikkuteiden varsilla nuokkuvissa niittykasveissa.

Pitkästä aikaa aurinkoinen päivä! Kammiovuoren lähellä olo nuorisotalon vieressä mielenkiintoinen kesäpubi, joka oli tosin suljettu. 

Metsäteiden verkosto vei mut lopulta Vuorenkylä nimiseen paikkaan, missä kaikeksi yllätykseksi, siellä metsien välissä oli kyläkauppa ja sen vieressä kaksikin pubia! Tien toisella puolella oleva 'kivibaari' tarjosi paikan pitää vähän taukoa ja latailla akkuja. Siinä kylän miehet ja baarin emäntä kertoi mulle paikallisesta historiasta ja luonnosta, ihmisistä. Sellaista leppoisaa maalaiselämää, mitä en uskonut enää löytyvän. Ilmoitustaulu pursusi mitä erilaisimpia tapahtumia lettukesteistä mopomiitteihin.

Kivibaari nimi tuli kuulemma siitä, että viereinen tienlaidan lohkare on ollut ennen kylän miesten official pussikalja-spotti. 

Muutenkin tuntu, että Sysmä, Hartola, Joutsa alueella on tosi hyvä sellainen rehellisen Suomalainen, mutta lupsakka meininki. Shout out Kivibaari! 

Kyläpubeja tuntuu olevan joka navetassa ja ihmiset on super rentoja! I like this part of the wörld sanoi Onni ja jatkoi kohti Keski-Suomea. 

Matkalla kurkipariskunta lensi ylitse ja maantiellä oli sadoittain pikku sammakoita jotka kökötti vaan siinä. Miksi kaikki vastasyntyneet eläimet hengailee teillä vaan paistatelemassa päivää!? 

Joutsassa sitten pistin leirin pydeen puoliksi hylätyn kodan eteen. Joku entinen läheisen hotellin mesta. Kuulin myös senkin paikan ja Joutsan historiikkia, kun iltamyöhään paikalle pamahti veneellä kaks local sankaria, jotka tarjos iltapalaa ja kerto juttuja. Toinen sanoi heti tunnistaneensa toisen eräoppaan. Sain siinä sitten samalla vielä ihan oppaan stooreja iltanuotiolla. Ihan mahtavaa! Shout out Joutsa local heroes! 

Nyt kohti Saimaata ja Savon muata jatkuu tämä pyhiinvaellus!

<3