Alkukauden tunnelmia

Pääsin Pyhätunturille jo muutama viikko sitten. Suoraan skibussista lumikenkäilemään asiakkaiden kanssa Luostolle! Ja siitä asti ollaankin painettu jo menemään. Kyllä se aika rientää.

Kausikoti

No päällimmäisenä tunnelmissa on tietysti kaamos. Polar night tekee täällä päivästä tällä hetkellä muutaman tunnin pituisen. Mutta ei se ole menoa juurikaan haitannut! On se täällä vuoden pimein aika itseasiassa valoisampi, tai ainakin värikkäämpi, kuin Stadenissa.

Pääsin myös kaivaa ekalla viikolla ametistin!

Lunta on pirusti ja se valaisee. Kirkkaina öinä näkyy taivaalla vaikka minkälaista showta meteorisuihkuista reposiin. Sitten kun menee vielä turistien kanssa niitä ihastelemaan ja ottamaan kuvia, niin on niitä kivoja iltoja tullut vietettyä! Tosin nyt oli pari viikkoa pilvistä. En nähnyt oikeasti auringonsädettäkään kahteen viikkoon. Luulisi, että muuttuisi sellaiseksi zombiksi ja vetäytyisi vain pesään talviunille kuin karhu konsanaan. Mutta ei! Kaamosmasennus on ihan turha käsite. Miten siitä sitten pääsee yli? No ihan ensimmäisenä vinkkinä se vanha kunnon liikunta.

Päivät alkaa aina paremmin kun heti aamusta tekee jotain liikettä. Ihan mitä vain liikettä. Ei tartte olla mikään keuhkot pihalle - treeni heti aamusta vaan ihan joku simppeli. Sitten vaan vettä naamariin, että elimistö alkaa toimimaan ja kaikki alkaa liikkumaan! Näiden perus rutiinien lisäksi sitten jokin sellainen talviurheilu mistä pitää. Mä oon ite hurahtanu viimeaikoina ihan vain hiihtämään. Se on ihan sairaan hauskaa hommaa kun ladut on hyvässä kuosissa! Kaikista paras oli hiihtää Pyhäjärveltä kotiin 12km pimeässä. Laitoin suolla otsalampun pois päältä ja hiihdin vaan menemään. Silmä kun tottui pimeään niin oli jännää liitää hangen päällä kun männynkäppyrät vilisee ohi. Oli sellainen luminen ja pilvinen yö, joten oli tosi pimeää, mutta kyllä siellä silti näki ihan hyvin. Kun menee yksin pimeässä niin tulee sellaisia outoja fiiliksiä mitä ei tavallisesti tunne. Ihan kuin jostain syvältä ihmisen tajunnasta tulisi vuosituhansien selvityimisen aiheuttama automaattinen reaktio: etsi suojaa ja nopeaa, nyt on pimeä. Vaikka sitä tietää ettei siellä mitään vaaraa ole tai että sen vaaran olemassaolo on tosi pieni, niin silti sitä on automaattisesti varpaillaan. Milloin vain voi susi pöllähtää metsiköstä ja minä kaivaisin nopeasti puukon esiin. Sitten näkyivätkin jo laskettelukeskuksen valot ja totesin, että en eläkkään 1000-luvulla.

Pimeä on muuten siitä jännä juttu, että kaikki käsittää sen vähä eri tavalla. Eilen kun oltiin revontuli-hunting retkellä niin meillä oli sellaisia kaukaa Aasiasta tulleita oikein trendikkäisiin vermeisiin pukeutuneita ja älyluurilla kaiken kuvaavia (sekä maksavia) nuoria mukana. Minun kortti ei ole vielä puhelimeen joutunut, mutta aika monella alkaa näköjään olemaan.

No, enivei. Kun otsalamppujen valot otettiin pois, niin hämmästys oli suuri: linnunrata alkoi näkyä kokoajan vain vahvemmin kun silmä tottui. Kohta olivatkin jo luurit osoitettuna taivaalle. Koitin sanoa, että mulla on tässä tämä järkkäri sitä varten, että saadaan yökuvia mutta hetken ne siinä luureillaan ihmetteli etteivät saa kuvia yötaivaasta ennen kuin malttoivat odottamaan järjestelmäkameran pitkiä valotusaikoja. Pienet reposetkin nähtiin onneksi sinä iltana.

Toisen porukan samalla retkellä olleet, suuresta kaupungista tulleet pikkulapset olivat aidosti peloissaan kun oltiin siinä porukalla tienlaidassa katsomassa arktisen alueen talvista taivasta. Tuskin oli ikinä niin kaukana mistään ihmisen keinovalosta olleet.

Kerroin myös porukalle, että nyt ollaan ihan paikallisten mukaan kairassa eli erämaassa, täällä ei ole kyliä tai kaupunkeja. Meillä on vain yksi kotapaikka. Mä tiesin tän asian myös ihan konkreettisesti kun olin syksyllä kävelly tuota samaa tietä neljä päivää Sallasta Pyhälle :D

Oli siellä silti yksi mamma joka kysyi perille päästyä jotta, 'Eksuus mii, where is the toilet?'. Oli kodalle onneksi ulkohuussi, mutta kuitenkin. Ehkä vähän erilainen washroom mihin olivat tottuneet. Heh.

Parking

On kylmää, pimeää ja olosuhteet ei ole aina ne kaikista parhaimmat. Kaupungeissa koko ikänsä eläneet on kyllä kaukana kotoa, kun kökötetään tuolla Lapin metissä. Mutta kaikenkaikkiaan ihmiset on super fiksuja ja tietää varsinkin noilla revontulen metsästys-reissuilla, että luonnon kanssa me tässä pelataan. Ihmiset ottaa tosi paljon asioista selvää ja välillä ovat lukeneet enemmän kuin minä jostain tietystä asiasta oli se sitten revontulet taikka metsäjänis.

Vaatetushan on se kaikista ongelmallisin juttu. Kun joka päivä pitää katsoa lämpömittareita, että mitä sitä laittaa päällensä. Sitä tulee kuitenkin tunturin päälle lumikenkäillessä hiki vaikka olisikin vähän kirpakka ilima! Jotkut tulee suoraan jostain Dubaista ohut takki päällänsä kun on toistakymmentä pakkasta ja toiset tulee läkähtymään untuvatakkeineen neljän eri kerroksen kanssa kun ollaan lähellä nollaa.

Mutta en minäkään ole Aussien autiomaan kuivuuteen taikka Costa Rican metsien kosteuteen heti tottunut! Se vaan, että Lapin winter wonderlandiin tulevat jouluturistit ei aina ihan tiedä mihin ovat tulleet kun niille reissuille ei sen itse matkakohteen takia aina olla tulossa.

Se onkin ihan hauska kontrasti. Oltiin pilkkimässä muutaman Lontoota haastavan perheen kera ja siinä vieressä oli paikallisten katiska. No siinä sitten pilkittiin ja juteltiin niin eiköhän sieltä tule kaksi paikallista äijää kaivamaan ja nostamaan sen katiskan pois. Katiskasta lässähti jäälle kolme aivan jäätävän kokoista matikkaa. Joulun taikamaailmasta hieman erilaisia aktiviteetteja (onneksi), valinneet vieraamme ja varsinkin pienimmät heistä katsoivat tarkkaan kun mötkäleitä pamputettiin halolla. Kaula auki puukolla, evät leikattiin, viskattiin jäälle ja "Daddyyy, what they doing?" kysymys ilmoilla.

Mukava pilkkiretki se oli. Tuuleton ilma ja kaikki sai kalaa. Olivat mielissään ja minä myös.

Toinen siisti homma on myös lumisurffailukauden suht aikainen aloitus. Nyt onneksi on jo puuteria sen verran, että päästiin jo kokeilemaan! Lisäksi tämän talven projektina on duunata oma lauta! Senkin hinkkaamiprojetki on lähtenyt hyvin käyntiin.

Käytiin siis Luostolla surffailemassa. Päivä oli ensimmäinen ei kokonaan pilvinen pitkään aikaan. Kaamoksen pastellin värit ja tykkylumipuut tekivät vaaran päälle nousemisen vaikeaksi kun kokoajan sai jäädä ihailemaan maisemaa. Surffilauta kiinni repun vyöhön, kypärä päähän ja menoksi! Kyllä on kaamosmasennus kaukana. Tämähän on vuoden siisteintä aikaa!

Että sellasta. Nyt joulukiireiden pariin. Onni kuittaa. Tulkaa Lappiin <3