Sydäntalvi

Sydäntalvi on taivaannaulan mukaan työntäyteistä aikaa. Silloin tehtiin metsätyöt ja joulunajan herkuttelu oli loppunut.

Lopetin itsekin herkuttelun, mutta viime viikonloppuna taisin syödä sitten yhteenä neljä laskiaispullaa. It was worth it.

Metsässä on kyllä tarvottu! Joko lumikengin asiakkaiden kanssa tai porukalla lauta kainalossa menossa tunturia ylös.

"No tää nyt on vaa tällane"

Puutyöt tuli tehtyä myös. Sain siis oman laudan valmiiksi! En nyt alkanut hifistelemään mitään liikoja. Ei mulla olisi kyllä ollut aikaakaan. Tärkeintä on, että se toimii ja niin se teki! Kävin testailemassa eräs kaunis viikonloppu tekelettä ja siinä se menikin kolme seuraavaa päivää mäessä. Joulunajat ruuhkat oli ohi ja puuteria riitti.

Karvakaveri kävi haistelemassa laskut

Samana viikonloppuna tunturissa oli festariväkeä kun bättre folk saapui mestoille. Itse en mennyt sen enempää festaroimaan. Kävimmä katsastamassa tosin ulkodiskon kiipeilyseinän kupeessa. Meininki osoittautui erittäin hyväksi vaikka olikin kylmä. Tanssimallahan se lähtee! Oon sanonu asiakkaillekin, että jos tulee kylmä niin aina voi vähän jorata.

On myöskin merkille pantavaa, että jotkut stadin hipsulit ei osanneet myöskään pukeutua Lapin säähän🙈

Toisaalta on siinä itselläkin kestänyt tovi ymmärtää, että mitä millekin kelille laittaa päällensä. Nää rajut säänvaihtelut tuo omat haasteensa jokapäiväiseen elämään.

Puuterilumi-taivas jatkui siis kokonaiset kolme päivää. On toi kyllä mun uusi lempiharrastus ja hyvää kuntoilua kun nousee mäen lukemattomat kerrat ylös. Viimisenä päivänä tuli myös vanha kunnon aurinko esiin. Kuka sanoi, että Suomessa ei voisi talvella surffata auringonlaskuun?

Säänvaihtelut kyllä haittaa tuotakin harrastusta, koska puuterisurffauksessa tarvitsee nimenomaan sen puuterin. Suojakelit toi tuohon metriseen hankeen sellaisen kovan kannen, joten piti taas tarkkana katsoa säätiedotuksia, että milloin sitä valkoista tavaraa tulee taas pakkaslumena.

Up, up we go

Monet turistit on kyselleet, että miten sitä kestää tällaiset säät ja pimeyden. Oon vastannu, että itseasiassa talvessa ja pimeydessä on jotain tosi rauhoittavaa. Varsinkin kun eli koko kesän ja lähes koko syksyn ulkona, luonnon kanssa, ymmärsi vielä enemmän sitä luonnollista vuodenkiertoa. Talvi rauhoittaa kesän jälkeen. Kesällä on liikaa meteliä kun kurjet, lokit ja joutsenet mekkaloi. Hyttyset inisee ja kaikki on hereillä 247 loppumattoman valon takia. Luonnon omat ulkoilmabileet kun on jatkuneet kolmatta kuukautta niin kyllä se menee vähän liian pitkälle. Sitten kylmenee ja pimenee. Voi olla aluksi vähän pelottavaakin. Syyssateet vie viimeisetkin öttiäiset mennessään ja tilanne rauhoittuu. Lumipeite tyynnyttää tilanteen lopullisesti.

Nyt sydäntalvella saadaan jo vähän enemmän valoa ja voidaan aloittaa taas työnteko. Meilläkin alkoi jo tohina kun uusi aalto vieraita saapui helmikuun lopulla.

Saamen kansallispäivänä 6.2 kiipesin illalla Luoston päälle kameran kanssa. Melkein täysikuu valaisi kirkkaasti koko metsän. Lumi heijasti valon upeasti ja koko tunturi kimmelsi pakkaslumesta. Ohut kaari näkyi taivaalla ja olin jo miettimässä, että tulikohan tästä ihan huti reissu. On jo sen verran tullut tehtyä noita revontuliretkiä, että osaa katsoa kaikki mahdolliset systeemit ja käyrät sille illalle. Päätinkin jäädä kyttäilemään.

Jonkin ajan kuluttua kirkkaampi kaari alkoi näkyä taivaanrannassa. Vaikka oli kirkas kuunvalo, niin taivaan tulilieska näkyi tosi selkeästi. Pian Luoston päällä olikin monivärinen diskovalaistus. En ole koskaan nähnyt niin nopeasti liikkuvia revontulia. Pinkin ja vihreän sävyt välkkyivät ja liikkuivat niin nopeaa, että niistä oli vaikea ottaa kuvaa. Onneksi tämä valoshow oli nähty aika monessa paikassa pitkin Suomea.

Tää on kyllä sellainen asia, mikä vaan pitää itse kokea.

Mitäpä vielä mahtuu kuukauteen. Monen monta juttua. Ei ole aika käynyt täällä tylsäksi.

Eräänä viikonloppuna riensin pyhäjärvelle talviselviytymiskurssille. Vaikka käytiin avannossa melkein koko viime talvi, niin en itse plutausharjoitusta eräopaskurssilla tehnyt. Nyt sen pääsin tekemään. Mukana oli myös yksi hollantilainen ja kaksi rohkeaa espanjalaista, jotka eivät olleet edes ikinä pulahteneet avantoon. Myös harjoituksen jälkeinen sauna ja lumisuihku oli heille uusi kokemus. Opittiin myös monen monta uutta taitoa lämpimänä pysymisestä erilaisiin tulentekotaitoihin. Erittäin opettava päivä siis! Vahva suositus ja iso kiitos Survival Killalle!

Mulla on ollu tuo tulusrauta ja piikivi repussa jo yli vuoden mutta nyt vasta pääsin oikeasti tekee tulet niillä :D

Noh, ei niin paljon hyvää, ettei jotain pahaakin. Tai miten sen nyt ottaa. Onhan noita kommervenkkejä aina. Mitäpä sitä nyt sen enempää selittämään. Tapahtui monien sattumusten summa ja taisin olla vähän väärässä paikassa väärään aikaan. Sattuipa nimittäin sellainen asia tässä yks päivä, että päätti yks hauveli haukata mua persauksista! Tuli ihan kunnon jälki ja eikun Pelkosenniemen terkkariin tsekkaamaan! Oli siinä kyllä jälkeenpäin naurussa pitelemistä. 

Sitä tietää olevansa Lapissa töissä kun on hampaanjäljet pakarassa ja jään tekemät viillot jaloissa! 

XD