Onni matkassa

Edessä oli Itärajan-retkeilyreitti. Luontoon.fi palvelussa kerrotaan, ettei reittiä enää huolleta vähäisen käytön takia. Kuhmon luontokeskuksella kävin vähän kyselemässä ja siellä myös neuvottiin, että kantsii alottaa homma Vartiuksesta. Kattelin karttaa ja päiviä. Päätin kävellä sen kaksi päivää Vartiukseen ja aloittaa reitin vasta sieltä. Getting ready Majatalossa Kuhmossa tapasin yhen rautapapan, joka oli vähän pidemmällä fillarireissulla. Ikää oli melkeen kolome kertaa enemmän kun mulla ja ukko fillaroi pitkiä matkoja, eikä kuulemma tunnu vielä missään! Hän paljastui myös kunnon Kilpisjärvi-expertiksi. Kyselin hirveesti häneltä ja merkkasin paikkoja muistiin. Siistiä tavata muita reissaajia! Erittäin mukava majatalo muuten, juuri toiminnan uudestaan aloittanut Matkakoti Kieppi. Oli semmoinen oikeen kunnon vanhan-ajan majatalo-fiilis! Kiitoksia heille! Matkalla Vartiukseen alkoi satamaan ihan kunnolla. Siis meinaan, että mama-nature antoi sellaisen suihkun, etten ...

Vua matka se jatkuu! Pohjois-Karjalaan päästyä menin isän puolen suvun kotitalolle, jossa sitten juhlittiin viikonloppu. Oli super mukava nähdä tuttuja pitkän kävelyn jälkeen. Ne vikat helteet kun kävelin jossain Kiteen ja Tohmajärven välillä loputtomien turvesoiden välissä ja viimein näkyi tuttu rintamamiestalo ja tiesin, että kohta pääsee saunaan ja syömään. Aijai! Ja olipahan kunnon karjalaiset kyläjuhlat naapurissa! Suomipoppi raikas kesäyössä: kuorma-autosta oli tehty lava ja siinä soitteli bändi niitä kaikkia biisejä, mitkä jokainen Suomalainen osaa. Ja oli siellä vielä latodiskokin josta kuului veden toiselle puolelle meidän tontille musa aamuun asti.  Oli kyllä hauska juhlia kun oli about kolmasosa Suomea vaellettu!  Matka jatkui sitten maanantaina. Helteet oli väistynyt, eikä ollut niin raskasta enää dallailla karjalaisia kyläteitä. Täälläpäin on kaikki talot ja pellot laajojen vaarojen päällä joista näkee kauas. Alempana on suomaastoa, eikä...

'Kyllähän sitä tuolasela patikalla vettä männöö' totesi maatalon emäntä kun kävin pyytämässä juomavettä. Ihmisten puheesta kuuli jo, että olin vaihtanut maakuntaa. Samalla edessä olisi järvisuomi. Eli miljoona mökkiä siellä täällä, eikä oikein mitää järkevää reittiä. Mutta ei tässä mitään kiirettä ollut. Senkun kävelee vaan ja joka päivä herää uudesta paikasta. Patikka jatkui siis Mikkelin seudulle. Valitsin yöpaikaksi laavun Otavan kirkkokiviltä. Helvetin isot siirtolohkareet tekivät makeen tunnelin laavulle tultaessa. Kivet kohosi toistakymmentä metriä ja niiden väliin pääs kiipeämään.  Muistan tuon yön olleen ihan älyttömän kylmä. Keskellä heinäkuuta tarttis talvimakuupussia! Myös suurten lohkareiden ja paksun kuusikon varjo viilensi ilimaa.  Aamulla suurista kuusista tippui paljon käpyjä ja sain aamukahvilla kunnon pommituksen niskaan!  Googlettelin yleisiä saunoja tai uimahalleja Mikkelistä, mutta ne on kaikki kesällä kiinni! Abceella kahvill...