Onni matkassa

Koko kevät oli yhtä sekavaa tapahtumien sarjaa jonka aikana itse kukin koki pelkoa, huolta, masennusta ja saamattomuutta. Hirveän paljon jäi tekemättä asioita, mutta sitäkin enemmän myös tapahtui. Varmasti kaikki ovat jossain vaiheessa taistelleet sellaisen huolen ja tietämättömyyden kanssa. Että mitäköhän seuraavaksi? Mutta ei asioita voi aina suunnitella etukäteen. Pitää vain ottaa ne vastaan sellaisina kuin ovat ja suhtautua parhaansa mukaan. Itse ei ole tullut kirjoitettua pitkään aikaan, mutta nyt oli jo korkea aika avata sanainen arkku. Toukokuussa lunta vielä paljon, mutta myös auringonvaloa! Miksen sitten ole kirjoittanut pitkään aikaan? Yksinkertaisesti sanottuna ei vaan vittu kiinnostanut. Mulla meni kevät itseasiassa tosi hyvin erilaisine laskureissuineen ja retkineen. Päätin jäädä Lappiin pidemmäksi aikaa, kun sain tästä Pyhä-Luoston puistosta töitä metsähallitukselta. Kaikenkaikkiaan elämä on ollut yhtä luonnon kanssa elämistä ja sen tarkkailua, sekä eri harrast...

Kelataan kuukausi taaksepäin. Tunturi oli täysin autioitunut. Oli todella hämmentävää tsiigaa täydellisessä kuosissa olevia rinteitä ja latuja auringonpaisteessa, eikä mestoilla ollut ketään! Matkailu loppui kutakuinkin kuin seinään. Meillä oli onneksi jo kausi suhteellisen lopussa. Mitä työtön opas tekee? No tietenkin retkeilee. Nyt sitä aikaa oli niin perhanasti niin mitäs sitä muuta tekisikään. Somessakin oikeen yllytettiin lähtemään lähiretkelle. Täällä pohjoisessa ollaan vielä aika perhanan onnekkaita näiden mestojen puolesta. Vielä kerettiin riisin alussa kävästä haistelemassa länsi-lapin ilmojakin. Sen jälkeen on tullu tehtyä vaikka minkälaista lähiretkeä lumikengin, suksilla, mönkijällä, suksilla ja mönkijällä, suksilla ja koiralla, lumikengin lauta kainalossa, suksilla lauta selässä tai ihan vaan lauta kainalossa tuohon lähimmälle mäelle. Vaihtoehtoja on monia ja lunta on riittänyt. Käytiin myös katsomassa Pyhätuntureita vähän uudesta suunnasta, etel...

Kairala Pääsin tässä eräs viikko tekemään pitkästä aikaa yhden kulttuurikierroksen pitkin Pelkosenniemen kyliä. Ajelimme kirkkaana pakkaspäivänä historialliset kylät läpi, jonka jälkeen käytiin vielä Pelkosenniemen huoltamon baarissa pullakahveilla niinkuin asiaan kuuluu. Retki on hyvin mielenkiintoinen ja sen viimeisin etappi sitä aitoa pikkukylän tunnelmaa - huoltiksen baariin tulo on suoraan kun jostain leffasta. Paikalliset katsovat peliautomaateilta ja kahvilan pöydästä, kuka saapui sisään. Ihan kuin astuisi lännenelokuvassa saluunaan. Katseet kääntyvät takaisin ja minä tervehdin kassaneitiä. Kerron asiakkaille, että tästä saa kahvia ja pullaa. Meno on niin kaurismäkeläisen suomalainen, ettei sellaista ole missään. Pelkosenniemen kylällä kun on vain tämä yksi ja ainut huoltamobaari. Toisella puolella tietä on pieni kauppa. Thats it. Niemi city. Eräät asiakkaat halusivat käydä kaupassakin, ihan vain nähdäkseen että millainen on Suomalaisen pikkukylän kyläkauppa. Toisella pu...

Sydäntalvi on taivaannaulan mukaan työntäyteistä aikaa. Silloin tehtiin metsätyöt ja joulunajan herkuttelu oli loppunut. Lopetin itsekin herkuttelun, mutta viime viikonloppuna taisin syödä sitten yhteenä neljä laskiaispullaa. It was worth it. Metsässä on kyllä tarvottu! Joko lumikengin asiakkaiden kanssa tai porukalla lauta kainalossa menossa tunturia ylös. "No tää nyt on vaa tällane" Puutyöt tuli tehtyä myös. Sain siis oman laudan valmiiksi! En nyt alkanut hifistelemään mitään liikoja. Ei mulla olisi kyllä ollut aikaakaan. Tärkeintä on, että se toimii ja niin se teki! Kävin testailemassa eräs kaunis viikonloppu tekelettä ja siinä se menikin kolme seuraavaa päivää mäessä. Joulunajat ruuhkat oli ohi ja puuteria riitti. Karvakaveri kävi haistelemassa laskut Samana viikonloppuna tunturissa oli festariväkeä kun bättre folk saapui mestoille. Itse en mennyt sen enempää festaroimaan. Kävimmä katsastamassa tosin ulkodiskon kiipeilyseinän kupeessa. Meini...

No kylläpäs se taas kuukausi hurahti. Paljon on tekemistä riittänyt. Joulunaika ja vuosikymmenen vaihto meni työkiireissä. Pitkät pyhät mahdollisti monille pitkät lomat, joten vieraita täällä riitti! Ei se mitään. Sillon pitää takoa kun hehkuu. Enivei. Nyt on ollut hieman enemmän aikaa muuhunkin touhuiluun. Ongelma siinä, että koittaa tehdä harrastuksista ammatin on se, että niitä harrastuksia tulee kokoajan lisää. Miten sitten hyödyntää kaikki aika niin hyvin kuin mahdollista? Päivään mahtuu tietty määrä tunteja ja siitä ei mihinkään pääse. Jossain vaiheessa pitäisi vielä levätäkin! Jostain muusta se pitää aina verottaa pois. Nyt olen verottanut aikaa kirjoittamiselta. Vielä kun vähentäisi enemmän tuota näytöllä roikkumista, niin saisi säästettyä aikaa ja virtaa. Pitäisi kysyä asiaa varmaan joiltakin Aasiasta matkaavilta. Heidän matkanjohtajansa ovat kyllä välillä maksimoineet ajankäytön vähän liiankin hyvin. Tai oikeastaan heillä ei ole ollut levolle juurikaan aika...