Cavehunting



Nuuksiossa on järviä ja lampia jätte mycke

Nuuksio, Espoo, 12-16.11.2018

5 Päivää Nuuksiossa vaeltamassa! Marraskuussa! Olipa kivvaa ellen sanoisi.

Nuuksio on yksi Suomen vieraillummista kansallispuistoista. Ja se näkyy. Jotkut suosituimmat reitit ovat todella kuluneita. Eroosio on tehnyt tehtävänsä, kun tuhannet ihmiset dallailevat samoja polkuja päivässä ja väistelevät lätäköitä ja kaatuneita puita aina taas kiertäen sammalpeitteen kautta.
Vaikka ihmiset menisivätkin kokoajan samasta kohdasta, on Nuuksion kantokyky aika rajoilla.

Oli kuitenkin ilo huomata, että roskaa ei ollut ainakaan niin paljoa. Taisin vain pariin otteeseen nähdä jonkun pienen roskan tulipaikoilla. Hyvä ihmiset! Ihmiset on yleensä aika perseestä, mutta joskus meistä kaikista pilkahtaa järjen hiven, sekä ehkä vähän iloa ja valoa.

Sitä ei ollut paljoa Nuuksion reissulla. Siis valoa! Yhtenä päivänä aurinko armas loisti hetken. Se vähän vilautti meille kaamosmasennuksen partaalla oleville ihmisraunioille. Yksi pieni pilkahdus sai mielen korkealle. Aurinko flirttaili meille hetken kunnes taas alkoi SYNKKYYS JA PIMEYS.

No ei vaa, iloa oli sitten senkin edestä! Parin päivän sade marraskuussa teki ihan hyvää. Itsellä on aina ollut sen verran hyvä tsägä, että kaikille reissuille on saanut hyvän sään. Vaelluksella on hyvä pysyä kuivana koko reissun ja sitähän sitten saikin reenailla!
Tarkennetaan vielä, että vaatteiden ja varusteiden pitää pysyä kuivana. Meininki ei saa missään nimessä olla kuivaa. Jos meininki on kuivaa, voi retkestä tulla kovin ikävä. Asenne on kaikki kaikessa reissuun lähtiessä!

Okei, eli siis. Nuuksio ja sen kalliot ja luolat.

Kaikkialla on harmaata tuulen heiluttaen havupuita samalla kun yksinäinen korppi kajauttaa koko järviylängölle kuuluvan rääkäyksen. Havupuut ja vaaleana mattona kasvava runsas jäkälä piristävät harmautta. Lisäksi jotkut kasvit olivat alkaneet puskea uutta lehteä, kun on ollut niin lämmintä!

Muita marraskuisia tuttavuuksia matkalla olivat mm. metsähiiri, metsäjänis, minkki, puukiipijä ja töyhtötiainen.

Nuuksio on kallioista järviseutua. Pieniä järviä on monia satoja ja niiden välistä kohoaa komeita kallioita. Metsä on suurimmaksi osaksi mäntyvoittoista, mutta vanhempia sekametsiäkin löytyy. Vaikka lentokoneiden äänet Helsinki-Vantaalta kuuluvatkin kansallispuiston äänimaailmaan, on meininki muuten hyvin erämaista!



Curvess



Nuuksiossa on aika pirun päheitä lohkareita. Näitä jääkauden aikana jäämassan tuomia kiviä on Suomen metsissä paljon. Kun jää on sulanut, ovat kalliosta jään ja vesien rapauttamat kivet kulkeutuneet sinne sun tänne.

Kaikista mielenkiintoisimmista kivistä on tullu vanhaan aikaan ihmisille pyhiä. On ollut uhrikiviä ja kaikenlaisia pyhiä kalliolohkareita mitkä muistuttavat milloin eläimiä, milloin ihmistä tai henkiolentoja. Uhrikivillä on yleensä annettu luonnon hengille lahjoja, jotta kalaonni säilyisi tai metsästys sujuisi hyvin. On uhrattu sairauksien parantamiseksi taikka ihan vain annettu jumalille safkaa, jotta he jättäisivät maallikot rauhaan.







Tämä onkin ollut erinomainen systeemi! Kun uhrikiville on tuotu viljaa tai olutta, milloin sitten syötäviä kasveja tai saalista, on se ilman muuta käynyt metsän hengille! Aina olivat antimet kelvanneet.
Olivat ne sitten henkiä tai jumalia, ihmiset ovat tajunneet, että luonnolle pitää myös antaa, eikä vain ottaa. Näin ollaan taattu elinkeino, kun luonto aina antaa takaisin! Nykyajan, ainaisen halun ja ottamisen riivama ihmisraasu ei tätä enää sisäistä.



Puutkin ovat olleet pyhiä. Kaikkia alkuperäiskansoja yhdistää se, että loppujen lopuksi kaikki on ollut pyhää. Kalliot, kivet, puut, eläimet, kasvit. Kaikelle on annettu arvonsa ja kaikkea on arvostetu. On oltu kiitollisia, ja otettu vain se mitä tarvitaan.



Tottakai se kalasääski nappasi kivelle jätetyn kalan! Ja se muni monta munaa. Ja niistä poikasista yksi tippui maahan ja kettu sai siitä sapuskaa. Kettu sai lisää poikasia kun sai lisäravintoa. Ja kettu metsästettiin ja siitä tehtiin turkiksia talven varalle.

Isot kivet metsässä olivat hyvin keskeisiä paikkoja, minne kokoontui niin ihmisiä kuin eläimiä. Ne olivat rajapyykkejä niin erinäisten keräily ja metsästysaluidein kesken kuin myös fyysisen ja henkisen maailman välillä.



Raja
Pyhillä kivillä on myös voinut olla erilaisia rituaaleja tiettyinä vuodenaikoina. On yleisesti tunnettu, että Suomessa oli tietäjiä, niin Lappalaisilla kuin Suomalaisillakin. Nämä tietäjät eivät mitään turhia akkoja ja ukkoja olleetkaan! Kyllähän jonkun piti yhteisössä aina testailla, mitä kasveja ja sieniä pystyi käyttämään milläkin tavalla hyväksi. Nämä ihmiset ovat keksineet esimerkiksi väriaineita,lääkkeitä ja monta muuta hyödyllistä asiaa. Ehkäpä he ovat kokeneet erinäisten luonnon omien, tajuntaa laajentavien substanssien ansiosta, mitä ihmeellisimpiä asioita. Jotka ovat vaikuttaneet sen aikaiseen maailmankuvaan, paikalliseen kultturiin, uskomuksiin ja tarinoihin.
Halusitko nähdä tulevaisuutesi? Kysy tietäjältä! Tietäjä nappasi taikajuomansa huiviin ja pakeni luolaan päiväksi jos pariksikin. Näkyjä nähdessään tietäjä uskoi olevansa yhteyksissä tuonpuoleiseen. Ja kenties kysyi siellä olevilta neuvoa! Takaisin luolasta tullessaan hän kertoi, että ensi vuoden sato olisi riittävä ja saalista tulisi piisaamaan. Kaikki ovat tyytyväisiä!

Luolat ovat tunnetusti olleet paikkoja, missä tiedetään vaikuttaneet jos jonkinlaisia noitia ja shamaaneja. Nämä ihmiset ovat olleet oikeasti tärkeitä yhteisöille koko ihmishistorian ajan. Ilman näitä sekopäitä ei oltaisi päästy niin jos mihkään!



Hauklammen luola on Nuuksion tunnetuin


Luoliin on päästy pakoon milloin mitäkin vaaraa. Sieltä on saanut suojaa lukemattomat määrät matkaajia. Sinne ollaan menty turvaan sotaa iät ja ajat. Se on ollut samalla pelottava paikka, mutta kuitenkin kaikista turvallisin. Maan uumeniin, toiselle puolelle maan alle, ei kuka vaan uskaltanutkaan mennä.
Luolat ovat kaikkialla maailmassa yhdistetty pelottaviin paikkoihin missä asuu pahoja henkiä. Viimeistään kristinusko sai Suomessakin monet luolat muuttumaan pirunkirkoiksi ja luoliksi.
Oikeastaan ne olivat juuri niitä paikkoja, mistä saatiin turvaa ja tukea. Missä tietäjät saivat rauhan. Missä maallinen maailma sai yhteyden hengelliseen.

Niinhän se on. Kun pelon kohtaa, avautuu uusi maailma ja uudet mahdollisuudet.

Suosittelen ehdottomasti vierailemaan jossain luolassa ja rauhoittumaan hetkeksi. Ei nyt ihan entisaikojen shamaani-meiningillä, vaan ihan vain fiilistelemään ja olemaan hetken hiljaa. Sitten kun sieltä kolosta kiipeää ylös, on kaikki taas niin paljon kauniimpaa ja siistimpää. OIKEASTI.

Straight outta Caves of Noux ja kohti uusia pyhiä paikkoja sano shamaani ja läks kohti pohjoista. Btw, Nuuksio nimikin juontaa juurensa Saamelaisilta!

Nuuksiossa on muuten paljon muitakin, salaisia luolia ;)

<3 Onni









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohjoisen tulia kanootilla

Suomi-vaelluksen katsaus

Suolta Pohjoiseen