Linnavuoren Vuosi Part 1
 |
| Kesä. Etelä |
Yksi lempipaikoistani koko Etelä-Suomessa, tai no miksei koko Suomessa, on ehdottomasti Hakoisten Linnavuori Janakkalassa. Tämä historiallinen nyppylä keskellä ikivanhaa Hämäläistä maalais-seutua on näkemisen ja tutkimisen arvoinen paikka!
Olen useaan otteeseen vieraillut tällä mäellä, jonka päältä avautuvat näkymät etelään Kernaalanjärvelle, länteen ja itään kohti Hämäläistä kumpuavaa maalaismaisemaa ja pohjoisessa Janakkalan kirkonkylälle. Lännessä näkyy myös Tampereen moottoritie aivan vieressä, jonka vuoksi paikalle onkin hyvin helppo tulla. Motarilta näkee Janakkalan kohdalla tämän kallion varsin hyvin.
 |
| Näkymä länteen. Ruska |
Alue on osa muinaista linnavuorten ketjua. 1000 vuotta sitten vedenpinta on ollut Suomessa n. 10 metriä korkeammalla. Järvi onkin ollut aivan kiinni linnavuoressa (Tämä liittyy tosin 1800-luvulla tehtyihin perkauksiin). Paikka on tärkeiden vesireittien varrella ja rautakautena onkin joidenkin lähteiden mukaan päästy menemään Suomen halki Kokemäenjoen vesistöstä pieniä jokia pitkin Suomenlahdelle! Linnavuorilta on näkynyt hyvin vesireiteille ja näin ollaan pidetty vahtia kuka mestoilla liikkuu. Vesireitit ovat olleet ainoita kulkuväyliä noihin aikoihin.
Entisaikojen Häme onkin ollut vaurasta seutua. Hämeen vaakunassa komisteleva Ilves on ollut vaurauden merkki komeassa turkissaan. Haluttua kauppatavaraa olleiden turkisten yksi isoimmista keskuksista on ollut Häme. Se on ollut portti Suomen sisämaan erämaihin joista turkiksia on viety pitkin mualimaa!
 |
| Keto-Orvokit kasvavat vuoren päälle menevän polun varrella. Syksy |
Hetken maanpintaa tarkasteltuaan voi todeta paikan olevan vähän eriskummallinen. Muinaismuistokohteissa onkin aina oudot pinnanmuodostumat: maakerroksen alla on talojen ja muurien perustuksia ja varmaan ties mitä aarteita. Outoa, miten vähän arkeologista tietoa monista Suomen esihistoriallisista ja historiallisista kohteista on. Kaivaminen on myös hyvin kallista puuhaa. Joitankin miekkoja ja solkia on paikalta löydetty.
 |
| Portailla ylös esim. kallio-imarretta. Alhaalla lehtipuiden ja pähkinäpensaiden valtaama lehto |
Kalliomainen, vuoren korkein kohta pistää silmään puiden takaa ja kohoaa puiden yläpuolelle. Muuten tasaisen savisesta peltomaastosta kohoava vuori korostuu hyvin. Ylhäälle kavutessa näkee monia eri kasveja ja paikallisia erikoisuuksia. Janakkala.fi kertoo mm: "Muinaistulokkaista paikalta on löydetty tummatulikukkaa, pölkkyruohoa, nurmilaukkaa ja jänönapilaa"
On mielenkiintoista miten ihmiset ovat kautta aikain muovanneet tiettyjen alueiden kasvillisuutta. Muinaisilta kauppapaikoilta löytyy yleensä samoja lajeja. Tiettyinä aikoina ovat tietyt kasvit olleet muodissa ja niitä on istutettu ja niiden siemeniä kaupiteltu. Juurikin Hakoisten Linnavuoren kasvillisuuden monimuotoisuudesta näkeekin ehkä eniten koko paikan historiaa! Alueelta löytyy niin monta tulokasta eri aikakausilta ja niistä päättelemällä voidaan arvioida, mistä päin minäkin aikakautena mestoille ollaan paukittu!
 |
| Amiraaliperhonen vadelma- ja viinimarjapensaissa päälinnan laella. Kesä |
Esimerkiksi hakarasaraa löytyy jokaisesta esihistoriallisesta kohteesta Etelä-Suomesta. Tästä on voitu päätellä alueella tiettynä aikana asuneiden ihmisten yhteys muihin rautakauden asutuksiin pitkin pohjolaa. Luonto kertoo paljon! Myös historiasta!
 |
| Näkymä itään päälinnan laelta syssymmällä |
Esihistoria ja keski-aika Suomessa kiehtoo aika paljon, koska niistä on hyvin vähän tietoa! Ainakin joidenkin tarinoiden mukaan suhteet länteen ovat olleet todella vahvat kautta aikain. Jos on tultu kauppiaina ja vieraina, ollaan oltu vieraanvaraisia. Jos on tultu vihamielisesti, on tunkeilijalla ollut vaikeaa Suomen haastellisessa maastossa ja vittumaisten ihmisten kanssa. Erämaan ihmiset ovat aina olleet noitia ja velhoja! Väinämöinen taikoikin helposti kaikista kusipäisimmät vieraat suohon!
Ystävälliset vieraat on kuitenkin otettu Suomenniemellä vastaan hyvin. Kyllähän meillä on vieläkin samanlainen kulttuuri. Jos jengi tulee ystävällisesti, annetaan tulokkaille hyvä vastaanotto. Vieraista pidetään aina hyvää huolta! Jos taas mennään viimeisiin sotiin, pistettiinhän täällä todella hyvin hanttiin! Meiltä on ollut aina kova ottaa pois. Pohjolassa karaistuneet ihmisolennot ovat tämän sisäistäneet. Lempeä luonnoltaan, mutta tarpeen vaatiessa kivenkova.
Onkohan Suomen kielikin säilynyt siksi niin hyvin? Onhan tänne ollut aina vaikea tulla. Kaukainen maa soineen, jokineen, järvineen ja kukkuloineen. Korpimetsissä ovat iät ja ajat kaikuneet samat runot jotka sotkan munasta ovat lähtöisin niinkuin kaikki on! Niinhän vanhakansa uskoi.
Suomalaisten luontosuhde onkin aina pysynyt suhteellisen hyvänä lukuunottamatta nykyisen metsä-ja turvetalouden ahneutta.
Kyllähän täällä on vieläkin olosuhteet yhdille maailman parhaista outdoor-kokemuksista näin nykymaailman termeillä puhuttuna. Jokamiehenoikeudet ja paljon porukkaa jotka retkeilevät, sienestävät, marjastavat, kalastavat ja metsästävät.
 |
| Mäen päällä olevat kelohongat ovat paikan trademark |
Sotkan munista vielä sen verran, että siitähän ollaan siis uskottu maailman lähteneen aluilleen. Tarinassa onkin perää nimittäin koko järvisen pohjolan tärkein elinehto on esihistorialliseen aikaan ollut vesilintujen munien 'viljely'. Kun ihminen on ollut pohjolassa täysin luonnon armoilla tuhansia vuosia, on elinkeinoksi keväällä jäänyt lähes täysin vesilintujen munista saatu ravinto. Mestat ollaan pidetty vesilinnuille otollisina, sillä melkein ainoa safka mitä ollaan kovan talven jälkeen saatu, on ollut sotkan eli siis vesilinnun muna! Ja näitä munia ei varastettu pesistä kokonaan. Monet vesilinnut munivat monta kertaa ja joillakin on tapana munia aina pesästä kadonnut määrä takaisin! Siispä ihmiset ovat ottaneet vain tarvitsemansa ja jättäneet pesän muuten rauhaan. Lisää on siis tarvittaessa saatu. Enemmän siitä sai protskua pidemmällä aikavälillä kuin tappamalla koko elukan samoin tein! (Tästä voisi ottaa esimerkkiä ja ammentaa moneen muuhunkin nykyään Suomessa harrastettavaan, luonnosta saatavaan elinkeinoon).
Tämän kun jengi tajusi nälissään talven jälkeen ennenmuinoin, pystyttiin asumaan mestoilla ympäri vuoden. Puhuttiin uuttusta. Se tarkoittaa vieläkin vesilinnuille rakennettua pönttöä. Sanan etmytologia juontaa juurensa monen pohjoisen kansan elinkeinoon esihistoriallisella ajalla. 'Uu' onkin yksi yleisimmistä ja vanhimmista suomensukuisten kansojen lausahduksista. Uuttu, Ontto, Ontelo, Uutela, Utelias? hmmm...
Suomen kielen juuret ovat vanhempaa perua kuin luulemmekaan. Ja se on kulkenut ja kehittynyt käsi kädessä luonnon ja sen ilmilöiden kanssa. Kieli on säilynyt pitkin pohjolaa todella kauan, edellä mainittujen seikkojen vuoksi! Vasta keski-ajalla ja sen jälkeen on kieleemme kehittynyt vierasperäisiä sanoja kaupankäynnin lisäännyttyä.
Minun piti kirjoitella linnavuoresta mutta aloinkin puhumaan sotkan ballseista. Munista se elämä lähtee, ja niin se on täällä pohjolassakin lähtenyt. Se on saanut aikaan sen, että on ylipäätänsä ollut edes mahdollista hengata näillä pohjoisilla leveyksillä! Ei muuta kun muna käteen ja kohti uusia kokemuksia sanoi vanha väpäväiskä!
Hakoisten Linnavuorikin taitaa olla tärkeämpi paikka Suomen ja Hämeen historian kannalta kuin luulemmekaan.
 |
| Onni kuittaa! Hakoisten linnavuori antaa inspistä vielä pariin blokitekstiin |
Kommentit
Lähetä kommentti