Onni matkassa

Tässä nyt ensiksi söpöin poro ikinä Siis kato tota poroa! Eikö olekkin aivan helvetin suloinen?? Nyt kun olemme päässeet yli poron söpöydestä, voimme keskittyä muihin viimeaikaisiin tapahtumiin. Huh, mikä viikko! Talvipäivänseisaus ja täysikuu samaan aikaan! Joulu meni ohi hujauksella. Itselle joulun kohokohta oli ehdottomasti täysikuun aikaan kävely yksin metsässä. Itse jouluaaton satuin olemaan töissä, joten siksi itselle jäi vapaapäivänä vietetty yöllinen metsäretki mieleen eniten. Tämä sattuikin olemaan juuri 22.joulukuuta, jolloin oli se oikea talvipäivänseisaus. Jouluhan juontaa juurensa näistä ikivanhoista kekkereistä vuoden pimeimpänä ajankohtana. Tästä etiäpäin nimittäin päivät alkavat olemaan aina vain pidempiä. Kuuden kuukauden päästä onkin sitten se vuoden valoisin päivä. Näitä kosmisia merkkipäiviä ollaan juhlittu tyyliin aina, koska joka vuosi me kierretään meidän vulkaanisella avaruusaluksella aurinko-niminen tähti! Näinä synkkinä hetkinä...

Tuhansittain turisteja lentää Lappiin viettämään lomaansa lumisessa satumaassa. Lentoja tulee joka puolelta maailmaa haaveenaan päästä porokelkalle, näkemään revontulet, tapaamaan joulupukkia ja ajelemaan husky-valjakoilla. Lapsille on rakennettu kokonaisia joulumaailmoja. Lontoota haastavat tontut juoksentelevat metsissä kun sadat ja taas sadat bussit viilettävät tunturilta toiselle. Kiinalaiset syövät lunta ja kuvaavat kamerallaan jokaisen hiutaleen. Lapin matkailun todellisuus on talvisesonkina jotenkin outoa. Toisaalta tajuan, että lapsille halutaan antaa kokemus joulumaailmasta ja revontulien näkeminen on monille niin iso juttu, että sitä tullaan katsomaan toiselta puolelta maailmaa. Niinkin hätäisesti saatetaan tulla, että ollaan nähty kuvia somessa ja buukattu muutaman päivän lapinloma siinä toivossa, että luontoäiti näyttäisi valoshownsa juuri heidän loman aikanaan. Toisaalta taas tuntuu, että koko matkailun ja varsinkin luontomatkailun pointti unohdetaan tyystin. ...

Nuuksiossa on järviä ja lampia jätte mycke Nuuksio, Espoo, 12-16.11.2018 5 Päivää Nuuksiossa vaeltamassa! Marraskuussa! Olipa kivvaa ellen sanoisi. Nuuksio on yksi Suomen vieraillummista kansallispuistoista. Ja se näkyy. Jotkut suosituimmat reitit ovat todella kuluneita. Eroosio on tehnyt tehtävänsä, kun tuhannet ihmiset dallailevat samoja polkuja päivässä ja väistelevät lätäköitä ja kaatuneita puita aina taas kiertäen sammalpeitteen kautta. Vaikka ihmiset menisivätkin kokoajan samasta kohdasta, on Nuuksion kantokyky aika rajoilla. Oli kuitenkin ilo huomata, että roskaa ei ollut ainakaan niin paljoa. Taisin vain pariin otteeseen nähdä jonkun pienen roskan tulipaikoilla. Hyvä ihmiset! Ihmiset on yleensä aika perseestä, mutta joskus meistä kaikista pilkahtaa järjen hiven, sekä ehkä vähän iloa ja valoa. Sitä ei ollut paljoa Nuuksion reissulla. Siis valoa! Yhtenä päivänä aurinko armas loisti hetken. Se vähän vilautti meille kaamosmasennuksen partaalla oleville ihmisraunioil...

Kesä. Etelä Yksi lempipaikoistani koko Etelä-Suomessa, tai no miksei koko Suomessa, on ehdottomasti Hakoisten Linnavuori Janakkalassa. Tämä historiallinen nyppylä keskellä ikivanhaa Hämäläistä maalais-seutua on näkemisen ja tutkimisen arvoinen paikka! Olen useaan otteeseen vieraillut tällä mäellä, jonka päältä avautuvat näkymät etelään Kernaalanjärvelle, länteen ja itään kohti Hämäläistä kumpuavaa maalaismaisemaa ja pohjoisessa Janakkalan kirkonkylälle. Lännessä näkyy myös Tampereen moottoritie aivan vieressä, jonka vuoksi paikalle onkin hyvin helppo tulla. Motarilta näkee Janakkalan kohdalla tämän kallion varsin hyvin. Näkymä länteen. Ruska Alue on osa muinaista linnavuorten ketjua. 1000 vuotta sitten vedenpinta on ollut Suomessa n. 10 metriä korkeammalla. Järvi onkin ollut aivan kiinni linnavuoressa (Tämä liittyy tosin 1800-luvulla tehtyihin perkauksiin). Paikka on tärkeiden vesireittien varrella ja rautakautena onkin joidenkin lähteiden mukaan päästy menemään Suomen hal...

Roskaretki Lokakuussa räntäsateessa melomaan saarelle? Fuck yes Olen aina ihmetellyt, miksi ihmiset jättävät roskansa, minne sattuu. Mistä johtuu se välinpitämättömyys, ettei asioita laiteta niihin kuuluville paikoille? Onko vika tiedon puutteessa? Vaiko kenties kulutusyhteiskunnan piittaamattomuudesta? Suomalaisille retkeilijöille pitäisi olla harvinaisen selvää, ettei roskia jätetä minnekään muualle kuin roskakoriin. Kaikissa kansallispuistoissa ja virkistysalueilla on yleensä infotaulu, jossa sanotaan, että sen minkä jaksat raahata mukanasi luontoon, jaksat viedä myös pois. Terveen maalaisjärjen käyttö on unohtunut monella. Otetaan esimerkiksi ylipursuavat roskikset. Onko fiksua tunkea jo täyteen ahdettuun roskakoriin lisää skeidaa? Vastaus on harvinaisen selvä ei. Linnut ja rotat kyllä pitävät huolen siitä, että auki jätetty roskis pengotaan läpikotaisin. Kaikkialla huolto ei pelaa niin hyvin kuin olisi tarkoitus. Eikä sen pitäisikään olla alueen hoitajan ensisijaisena j...

Torronsuo Suo. Suomi. Lienekkö näillä jokin yhteys, on kuitenkin hyvin selvää, että Suomi on todella soinen maa. Tai on ainakin ollut. Silloin kuin ei ollut vielä maataloutta. Silloin kuin metsätalous ei ojittanut soita. Silloin kun turvetta ei nostettu. Silloin joskus. Suomihan on geologisesti mannerjäätikön alas painamaa peruskalliota, joka nousee kokoajan uumenista pinnalle. On sanottu, että 1000 vuotta sitten merenpinta oli 10m korkeammalla. Jokia ja järviä oli paljon enemmän. Suomi oli kuin mosaiikkinen labyrintti, joka oli tehty järvistä, kallioista, soista, joista ja metsistä. On jotenkin tosi siistiä aina kuvitella, minkälaisia mestat on ennen aikanaan ollut, kun katsoo vähän karttoja ja korkeuskäyriä. Torronsuolla voi aistia tän tunnelman, minkälaista on ollut ennen. Ruska nousee näkyviin usvasta, kun sen hälventyessä suon reunojen mäkinen metsikkö paljastuu. Suo on todella laaja. Kitukasvuisia mäntyjä ja koivuja näkyy silmänkantamattomiin. Kitukasvuiset m...

Kallahdenniemi Seuraavana raportti päivästä, jolloin kävin mamman kanssa päiväretkellä Hämeenlinnan Ahvenistolla. Myöhemmin kävin erään hyvän ystävän kanssa Helsingin Kallahdella. Hämäläisestä harjumaisemasta rannikon meren tuoksuun. Ihmiset haluaa pitää vaan hauskaa. Eikö? Pilvisellä syysilmalla luontoon lähteminen ei kuulosta monen mielestä hauskalta. Se juttu kuitenkin luonnon kanssa, tai oikeastaan kaiken kanssa, on se, että ei kannata ottaa liian vakavasti. Lähdetäänkö retkelle? Ei sen tarvitse olla mikään vaikea juttu. Lähiluonnossakin vierailu on siistiä. Monille varmasti ihan tuttua käydä lenkillä tai marjassa lähimetsissä. Itse olen viimeaikoina koittanut matkustella paljon. Lähellä. Monet yllättyisivät, mitä ihan viereltä  kotia voikaan löytyä! Harju AHVENISTO Hämeenlinnassahan ei tunnetusti ole mitään muuta kuin hitaita hämäläisiä, joku tylsä linnake ja helvetin hitaita liikennevaloja. Taas. Nopeasti katsottuna mestat näyttää tylsiltä. Mutta kun hetk...